Siirtolaisuus –Migration 3/2004

31. vuosikerta / 31th yearISSN 0355-3779

Julkaisija / PublisherSiirtolaisuusinstituuttiMigrationsinstitutetThe Institute of MigrationLinnankatu 61, 20100 Turku, FinlandPuh. / tel. (0)2-2840 440Fax (0)2-2333 460Sähköposti / E-mail: taisai@utu.fiInternet: www.migrationinstitute.fi

Pohjanmaan aluekeskusÖsterbottens regioncenterRegional Centre of OstrobothniaKeikulinkuja 1, 61100 Peräseinäjoki, FinlandPuh. / tel. (0)6-4181 275Fax (0)6-4181 279

Päätoimittaja / Editor-in-ChiefOlavi Koivukangas

Toimitussihteeri / Editorial AssistantTaimi Sainio

Toimittajat / EditorsKrister Björklund, Elli Heikkilä

Toimituskunta / Editorial BoardSiirtolaisuusinstituutin hallitusAdministrative Board of the Institute of Migration

Taitto / LayoutAnne Virtanen

Tilaushinta 2004 / Subscriptions 20044 numeroa / nummer / issues15 • /vuosi/år/year

Vammalan Kirjapaino Oy, 2004

Sisältö • Contents

Kansikuva: Matti Hakalan sata vuotta sitten Ame-rikasta ansaituilla rahoilla Ilmajoelle rakenta-maa taloa suunnitellaan ensimmäiseksi siirto-laisrakennukseksi Peräseinäjoelle ”Amerikanraittiin”. Lahjoituksen on tehnyt Vaasan tiepiiri.– Olavi Koivukangas.

Cover: The house built by Matti Hakala 100 yearsago at Ilmajoki with money earned in Americawill be the first historical emigrant building onthe planned ”American trail” in Peräseinäjoki.The donation was made by the Finnish RoadAdministration’s Vaasa Region. – Olavi Koivu-kangas.

Olavi KoivukangasSiirtolaisuusinstituutti 30 vuotta •The Institute of Migration 30 years

Arno TannerTyövoiman maahanmuutto on globaalikysymys. Paluusta ja rahalähetyksistäkehitysmaahan

Johanna Järvinen-TassopoulosChallenging differences: The caseof the Greek-Finnish marriage

Karoliina KokkoMaahanmuuttajien Suomen sisäinenmuuttoliike. Mikä vetää Turkuunmuualta Suomesta?

Katri TanniStaattisuutta ja muutoksen tuulia:Australian siirtolaisuuspolitiikka jamaailmankuvan muutos toisenmaailmansodan jälkeen

Kirjat • Books

Penedo 75 vuotta

Tiedotuksia

Siirtolaisuusinstituutin 30-vuotisjuhla

1

Elokuun ensimmäinen viikko vuonna 1974 oli yhtäkaunis ja lämmin kuin tänä vuonnakin. Silloin Siirtolai-suusinstituutti aloitti toimintansa Turun vanhalla ka-sarmialueella olleessa tiilirakennuksessa. Toimintam-me käynnistyi kahdessa pienessä työhuoneessa, jot-ka oli lastulevyin erotettu kirjastona ja luentosalinatoimineen tilan nurkkaan. Siirtolaisuusinstituutin syn-tyyn vaikuttivat vahvasti professori Vilho Niitemaa,professori Jorma Pohjanpalo ja kouluneuvos JussiSaukkonen, jotka ovat jo poistuneet keskuudestam-me.

Pari vuotta myöhemmin instituuttimme sai neljähuonetta kasarmin päädystä, kun yleisen historian lai-tos muutti yliopistonmäelle. Muistan kaiholla silloistatilavaa ja kesällä viileätä työhuonettani, jonka ikkunoi-den alla kukkivat kauniit ruusupensaat. Joskus sinneahtautui bussilastillinen ihmisiä, joille kerroin Suomensiirtolaisuudesta ja sitä tutkimaan perustetusta Siirto-la i suus ins t i tuu t i s ta .

Tilat olivat tietysti ahtaat, mutta v. 1981 alussa pää-simme muuttamaan Turun kaupungin omistamiin Piis-pankatu 3 tiloihin. Siellä olikin Siirtolaisuusinstituutinkoti runsaat 20 vuotta, kunnes Åbo Akademin säätiöosti kaupungilta koko sen vanhan tehdaskorttelin,missä Siirtolaisuusinstituuttikin sijaitsi. Kaupunki an-toi meille vuoden 2002 alussa Linnankatu 61:stä ny-kyiset toimitilamme. Sijaintinsa puolesta alue on kes-kistä ydin-Turkua, torin ja sataman välissä.

Tilojen laajentumisen myötä myös toiminta ja hen-kilökunta ovat kasvaneet kolmenkymmenen vuodenaikana. Merkittävä lisäys oli v. 1994 Peräseinäjoellatoimintansa aloittanut Pohjanmaan aluekeskus, jonkatehtävänä on toimia alueellisena palvelupisteenä jadokumentoida Pohjanmaan muuttoliikkeitä. Peräsei-näjoelle suunnitellaan nyt perustettavaksi siirtolai-suusmuseota.

Kuluneisiin 30 vuoteen mahtuu paljon - monia eri-koisiakin asioita ja tapahtumia. Näistä tuoreimpanavahvasti elettynä draamana mainitsen viime vuonnajoulukuun 16 päivänä sattuneen tulipalon, jossa vie-reinen Ipnoksen tehdaskompleksi tuhoutui. Onneksiuhkaavan tulimeren leviäminen instituuttiimme onnis-tuttiin estämään.

Instituutin perustoiminnoissa keskeistä on muut-toliikkeiden dokumentointi ja laaja tutkimus- ja julkai-sutoiminta. Painopiste on siirtynyt suomalaisten val-tamertentakaisesta siirtolaisuudesta naapurimaahanRuotsiin ja muuhun Eurooppaan suuntautuvaan ny-kymuuttoon. Sitten 1990-luvulla pintaan nousivatmaahanmuuttoon ja Suomen ulkomaalaisväestöönliittyvien kysymysten tutkimustarve.

Myös valtakunnan sisäisen muuttoliikkeen tutki-mus on koko ajan kuulunut tehtäväkenttäämme. Insti-tuutti on vuodesta 1975 lähtien järjestänyt muuttolii-kesymposiumin viiden vuoden välein. Seuraava sym-posiumi on syksyllä 2005, ja silloin yhtenä teemana onsuurten ikäluokkien mahdollinen paluu juurilleen jamaaseudulle.

Siirtolaisuusinstituutin tutkimus- ja julkaisutoimin-nan lisäksi palvelua tarjoavat ennen kaikkea laaja ar-kistomme, erikoiskirjastomme ja siirtolaisrekisterimme.Myös näyttelyt ovat alusta alkaen olleet tärkeä toi-mintamuotomme.

Instituutin viettäessä 30-vuotisjuhlaansa haluaisinesittää parhaat kiitoksemme kaikille yhteistyökumppa-neillemme sekä kotimaassa että ulkomailla. Kiitänmyös kaikkia niitä lahjoittajia eri puolilta maailmaa, jot-ka ovat vuosien kuluessa kartuttaneet instituutin ar-kistoa ja sen jo noin 1200 esineeseen nousevaa ko-koelmaa. Olemme saaneet siirtolaisuutta dokumen-toivaa aineistoa ja kirjastoomme runsaasti siirtolaistenkokemuksista kertovia teoksia.

Siirtolaisuusinstituutti 30 vuotta1.8.2004

2

Siirtolaisuusinstituutin 30-vuotisjuhla

Uskon, että Siirtolaisuusinstituutti on parhaassaiässään ja että tulevaisuudessa sillä on yhä enemmänannettavaa. Kehitysstrategiassaan instituutti on läh-

tenyt siitä, että se tulee jatkossakin olemaan kansalli-sesti johtava ja kansainvälisesti arvostettu alansa do-kumentaatio- ja tutkimuslaitos.

The first week of August 1974 when the Institute ofMigration first opened, was as sunny and warm as itwas this year. The facilities were located in an oldbrick building at the so-called barrack area close to theUniversity of Turku campus. We had two smallrooms, which were separated by chipboards from thelibrary-lecture hall. The late professors Viljo Niitemaa,Jorma Pohjanpalo and counselor Jussi Saukkonenwere the key persons in the beginning of the Institute.Two years later the Institute got four rooms at the endof the building when the Department of General Histo-ry moved to the university campus I had a cool andspacious office and roses right outside my window.At times I received a busload of visitors there and toldthem about Finnish emigration and the Institute.

The facilities were crowded, so at the beginning of1981 we moved to new premises at Piispankatu 3,owned by the city of Turku. There we found a homefor the next 20 years until the Åbo Akademi Universi-ty Foundation bought the whole building complexwhere the Institute was located. In the beginning ofthe year 2002 the city provided us with new facilitiesat Linnankatu 61 where we are now in the middle ofTurku right between the market square and the har-bor.

The staff and activities also have increased duringthese 30 years. In 1994 the Institute’s regional centerwas established in Peräseinäjoki in Ostrobothnia withthe task of providing local services and to documentthe Ostrobothnian migration. An Emigration Museumis now planned at Peräseinäjoki.

A lot has happened during the years gone by. Oneof the most spectacular incidences was the fire on the16th of December last year, when the neighboring oldIpnos factory became a victim of the flames. Fortu-nately the fire did not spread to the Institute.

The most central tasks of the Institute of Migrationare research and documentation of human migration.The main focus has shifted from overseas emigrationto contemporary migration to Sweden and to the restof Europe. In the 1990’s research on immigration andimmigrants in Finland has continuously gained impor-tance.

Also internal migration has been in focus of our re-search. The institute has since 1975 every five yearsarranged a symposium on migration in Finland. Thenext symposium will be in 2005 and one of the themesis the anticipated u-turn of the baby boomers to thecountryside and to their roots.

Research and publication are not the only activitiesof the Institute, service is also offered by our archives,our special library and our emigrant register. Also ex-hibitions have been important part of our activitiessince the very beginning.

Now that the Institute of Migration celebrates its30th anniversary, I want to express our sincere grati-tude to all our cooperation partners in Finland as wellas abroad. I also thank all those donators around theworld who have during the years made contributionsto the Institute’s archives. There are now around 1200museum pieces in our collections. We have receivedvaluable documents and generous book donations toour library.

I believe that the Institute of Migration is in itsprime age and has even more to give in the comingyears. The Institute’s position as nationally leadingand internationally respected migration research anddocumentation center forms a basis for the develop-ment strategy for the future.

Olavi Koivukangas

The Institute of Migration 30 years, August 1st, 2004

30-VUOTISJUHLAKUVIA • RECEPTION AT THE INSTITUTE OF MIGRATION

3

4

Työvoiman kansainvälinen muut-toliike on myönteinen asia, jolla ontodettu olevan hyötyjä sekä glo-baali-, alue-, valtio- kuin paikallis-tasollakin. Parhaimmillaan mahdol-lisimman vapaa työvoiman kan-sainvälinen muuttoliike vähentäätarpeettoman koulutetun ja kou-luttamattoman työvoiman ylitar-jontaa lähtömaassa ja paikkaa työ-voimatarpeita saapumismaassa.Motivoidun, työmarkkinatarpei-den mukaan valitun työvoimamaa-hanmuuttajan panoksesta hyöty-vät niin maahanmuuttaja itse kuinsaapumismaakin.

Alan tunnetuimpien taloustie-teilijöiden, George J. Borjasin (Bor-jas 2000, 315), Subrata Ghatakin(Ghatak, Levine ja Price 1996, 182–184) ja Barry R. Chiswickin (Bret-tell ja Hollifield 2000, 61), hyväksy-män nollaväitteen mukaan maahanvapaaehtoisesti pyrkivien maa-hanmuuttajien valikoinnilla on sel-vä myönteinen vaikutus maan ta-louteen verrattuna kaikkien vapaa-

ehtoisten pyrkijöiden hyväksymi-seen. Aggregaattitasolla tällainentyövoimaperäinen maahanmuuttohyödyttää työantajia, kuluttajiasekä yhteiskunnan kansainvälistäkilpailukykyä, eikä sillä ole juuri-kaan käänteistä vaikutusta saapu-mismaan työpaikkoihin tai palkkoi-hin. (Papademetriou 1998)

Taloushyödyn lisäksi mikäli so-siaaliset asenne-esteet, kuten pe-lot ja erilaisuuden ongelmat voite-taan, ja motivoituneen maahan-muuttajan taloushyödyt oivalle-taan, on työvoiman maahanmuut-olla myönteisiä vaikutuksia saapu-mismaahan talousaspektien lisäksimyös sosiaalisesti.

Maahanmuuttajan mahdollisim-man hyvä ”asettuminen taloksi”,kotoutuminen saapumismaahan, onmaahanmuuttajan ja saapumismaankannalta ihanteellinen tila. Outi Le-polan mukaan: ”Kotoutuminen onprosessi, jonka kuluessa maahan-muuttaja löytää paikkansa uudessaasuinmaassaan. Onnistunut kotou-tuminen johtaa tilanteeseen, jossamaahanmuuttanut henkilö kykeneeelämään itsenäisesti ja toimimaanaktiivisesti yhteiskunnassa ilman,että se estää häntä ylläpitämästäomaa kulttuurista identiteettiään.”(Lepola 2002, 11)

Myös väitökseni perusteellaaktiivinen, täydet kansalaisoikeu-det omaava, hyvin työmarkkinoillesoveltuva maahanmuuttaja on ko-toutuneena saapumismaata rikas-tava ja vahvistava tekijä, kutenKanadan ja Uuden-Seelannin ko-kemukset osoittavat, kun taasSveitsin edelleen ylläpitämä väliai-kaisuuteen perustuva gastarbei-ter-mentaliteetti, jossa työvoima-maahanmuuttajan ei ole tarkoitus-kaan integroitua, tuo mukanaanlieveilmiöitä kuten rasismia, maa-hanmuuttajatyöttömyyttä ja lai-tonta siirtolaisuutta. (Tanner 2003)

Mutta loitontaako ihanteellinenkotoutuminen saapumismaahanhenkilön lopullisesti hänet useinkalliilla kouluttamasta lähtömaas-taan? Aiheuttaako, ja kuinkausein, tiivis yhteys saapumismaa-han sen, että henkilö ei palaakaanpääomineen, ideoineen ja kansain-välisine kontakteineen kotimaa-taan vaurastuttamaan? Tapahtuu-ko sittenkään aivokiertoa, braincirculation, etenkin jos lähtömaaheikentyy osittain aivovuodon ta-kia niin, ettei sillä ole tarjota paluu-ta harkitsevalle minkäänlaista var-muutta vakaasta yhteiskunnasta javarmasta leivästä? Entä onko ta-keita edes rahalähetysten, remit-

Arno Tanner on yhteiskuntatietei-den tohtori ja Ulkomaalaisviras-ton maatietopalvelun tutkija. Häntyöskentelee 2004-05 Fulbright-tutkijana Migration Policy Institu-tessa Washingtonissa.

Työvoiman maahanmuuttoon globaali kysymysPaluusta ja rahalähetyksistäkehitysmaahan

Arno Tanner

Työvoiman maahanmuutto on globaali kysymys

5

tances, jatkumisesta kotimaahan?Tässä kirjoituksessa tarkaste-

len ensin, yhdistellen tuoreintacase-tason empiriaa ja viimeisiävalmistuneita analyysejä, mitenusein kalliilla lähtömaassaan kou-lutettu työvoimamaahanmuuttajapalaa lähtömaahansa, ja mikäli eipalaa, hyödyttävätkö työvoima-muuttajan rahalähetykset kuiten-kin lähtömaata, ja mikäli kyllä, mis-sä määrin? Lopuksi tarkastelenvielä lyhyesti kansainvälisiä mah-dollisuuksia pyrkiä torjumaan kan-sainvälisen muuttoliikkeen vaka-via vaikutuksia lähtömaalle – ja toi-saalta yrittää lisätä myönteisiä.

Paluun vasta-aiheitanykymaailmassa

Vuonna 2003 globaali työvoimansiirtyminen etelästä pohjoiseen,idästä länteen ja kehitysmaistateollisuusmaihin kiihtyy. Viimevuosien muuttoliike kehitysmaistaOECD-alueelle on nimenomaankoulutettujen muuttoliikettä: 88prosentilla on vähintään toisen as-teen koulutus. (Adams 2003, 3;Carrington ja Detragiache 1998,21–23)

Peter Stalkerin mukaan Saharaneteläpuolinen Afrikka on menettä-nyt 30 prosenttia koulutetusta työ-voimastaan vuosien 1960 ja 1987välillä. (Stalker 1994) IOM:n mu-kaan 27,000 koulutettua afrikka-laista lähti työn perässä länsimai-hin vuosien 1960 ja 1975 välillä, jalähteminen jatkoi nousuaan vuosi-en 1976 ja 1984 välillä siten, että40,000 lähti. 1990-luvulla lähtijöitäon ollut jo yli 100,000. (XinhuaNews Agency, 13.9.2003) Määräon paljon, kun ajatellaan, miten vä-hän koulutettuja henkilöitä Afri-

kassa on: Esimerkiksi Suomen ko-koluokkaa (Suomessa lääkäreitä17,000) olevassa, epidemioiden ko-ettelemassa Sambiassa oli vain1200 lääkäriä 1990-luvulla; aivo-vuodon lähinnä Yhdysvaltoihin jaKanadaan jälkeen lääkäreitä onenää 400. (Xinhua News Agency,2.8.2001)

Lähtökohtaisesti työvoimanmuuttoliike Afrikastakin on tietystimyönteistä, edellyttäen, ettei työ-voima ole infrastruktuurille kriittis-tä, ja että henkilö hyödyttää myö-hemmin lähtömaataan, joko palaa-malla kontakteineen, ideoineen japääomineen, tai pitämällä yllä kon-takteja ja rahalähetyksiä kotiin jää-neille sukulaisilleen.

Esimerkiksi Malawissa nämäkriteerit eivät kuitenkaan täyty.AIDS saattaa tappaa puolet Mala-win tämänhetkisestä koulutetustaeliitistä, etenkin koulutus- ja terve-yspuolelta, vuoteen 2005 mennes-sä. UNDP:n viimeisen raportin mu-kaan Malawin keski-ikä on AIDSintakia tippunut 36 vuoteen. Tervey-denhuoltojärjestelmä ei tätä infek-tiokehitystä kuitenkaan tule kestä-mään, koska suuri osa Malawinsairaanhoitajista on muuttanutIsoon-Britanniaan. (PANA DailyNewswire, 22.9.2003)

Puolella Malawin sairaanhoita-jista on Reidar Oderthin mukaantoki jossain vaiheessa tarkoituspalata maahan, mutta mitään suun-nitelmia paluusta ei ollut tehty.(Oderth 2002, 237) Epäröinti onymmärrettävää: Osaltaan aivovuo-to on jo heikentänyt Malawin ter-veydenhoitojärjestelmää siten,että maahan palaamista pohtiva eivoi olla varma kunnollisista työs-kentelyolosuhteista, kohtuullises-ta työmäärästä saati ajallaan tule-vasta, riittävästä palkasta.

Samanlaista kehitystä on tavat-tu ainakin ghanalaisilla lääkäreillä1980-luvulla, sekä sambialaisellasairaanhoitohenkilökunnalla jatansanialaisilla opettajilla vuositu-hannen vaihteessa. Kaikki nämämaat ovat sisällissotien, sairauksi-en ja nälän ympäröimillä, sellaisillaalueilla, joissa terveydenhuollollaja lasten koulutuksella on merkittä-vä rooli vakaamman tulevaisuudenrakentamisessa.

Afrikan mailla ei ole varaa kehit-tää esimerkiksi sairaanhoidontyöskentelyolosuhteita houkutte-levammiksi, osittain siksi, että jopa4 miljardia dollaria menee vuodes-sa pelkästään n. 100,000 Afrikanulkopuolisen henkilön palkkaami-seen, omien kansalaisten työpa-noksen korvaamiseksi. (XinhuaNews Agency, 13.9.2003)

Huolestuttavat viestit aivovuo-don alueellisista epävakauttavistavaikutuksista eivät kuitenkaan ra-joitu vain Afrikan alueelle. Esimer-kiksi usein Aasian talouden ”jat-kuvana lupauksena” pidetyiltä Fi-lippiineiltä lähtevää terveydenhoi-tohenkilökunnan virtaa pidetäänvakavana uhkana maalle; suuri osapaikallisista lääkäreistä pitää työn-tekoa ulkomailla jopa niin houkut-televana, että suorittavat koti-maassaan lääkärinkoulutustaalempia opintoja, jotta saisivat sai-raanhoitajan paikan ulkomailla.(Asia Pulse, 8.8.2003)

Infrastruktuurille haitallinen ai-vovuoto ei rajoitu pelkästään kou-lutus- ja terveydenhoitohenkilö-kuntaan. Yli 30 prosenttia Pakista-nin maataloushallinnon tutkimus-ja asiantuntijaviroista on täyttä-mättä aivovuodon takia. (Asia Af-rica Intelligence Wire, 16.2.2002)Pakistan on maatalousvaltainenmaa, ja maatalouden kehityksen

Siirtolaisuus-Migration 3/2004

6

pysähtymisellä on vaikutuksiamaan koko kuoppaiselle demokra-tiakehitykselle. Mikäli maalle elin-tärkeästä maatalousviennistäkäänei tule enenevästi rupioita, ulko-maanvelka ja korruptiokaan tuskinlähtevät laskuun.

Aivovuoto ei usein muutu aivo-kierroksi isommissakaan Pakista-nin naapurimaissa. Vuonna 2001monet Bangladeshiin palanneettiedemiehet eivät ole saaneet kun-nollisia työtarjouksia ja ovat lähte-neet takaisin alkuperäisiin saapu-mismaihinsa, vailla aikomusta pa-lata toista kertaa. (The Indepen-dent, 17.7.2001)

Vaikka paluumuuttajien poten-tiaalia on Intiassa pidetty lupaava-na, OECD:n mukaan vuonna 2000koulutettuja lähtijöitä Intiasta oliyli 45,000, mikä oli yli 30-kertainenmäärä palaajiin, 1,500, verrattuna.(OECD Observer, 7.5.2002) IndianBusiness Linen vuonna 2002 teke-män tutkimuksen mukaan Yhdys-valloissa väitöskirjansa tehneidenintialaisten tiedemiesten haluk-kuus palata Intiaan tipahti 50 pro-sentista vuonna 1985 noin 20 pro-senttiin vuonna 2002. (BusinessLine, 12.1.2002) Mikäli sama trendijatkuu, tällaisten kaikkein kyvyk-käimpien paluumuuttajien virta siistyrehtyy seuraavan kymmenenvuoden sisällä.

Myös lähtijöiden paluu Kiinaanon vähäistä: Huolimatta rakettimai-sesta taloudellisesta noususta, li-sääntyneestä avoimuudesta ja busi-nessmahdollisuuksien moninkerta-istumisesta, vain 14.1 prosenttia Yh-dysvaltoihin maahanmuuttajina tul-leista kiinalaisista muutti takaisinKiinaan vuosien 1978 ja 1999 välillä,eikä paluumuutto ole lisääntynytviime vuosina. (Associated PressNewswires, 16.9.2003) Neljä vuotta

Yhdysvalloissa tehdyn väitöskir-jansa valmistumisen jälkeen yli 88prosenttia kiinalaisista tieteen ja tek-niikan tohtoreista työskenteli edel-leen Yhdysvalloissa. (Faini 2003, 11)Vaikka kyse on luonnollisesti hyvinpienestä määrästä koko Kiinan työ-voimaa, länsimaihin muuttaneet –työvoiman kyvykkäin ja motivoitu-nein osa – eivät useimmiten näytäpalavan heidät kouluttanutta lähtö-maataan hyödyttämään.

Aivokierto – paluu =aivovuoto

Ylläolevan empirian perusteella onsiis rakennettavissa kolme syyka-tegoriaa sille, miksi paluu on epä-todennäköistä, ja miksi tulee palatakeskustelemaan aivovuodosta ai-vokierron sijaan: Ensinnäkin kou-lutettujen radikaali ulosmuuttosaattaa itsessään heikentää Mala-win tai Bangladeshin kaltaista ke-hitysmaata siinä määrin, ettei läh-tömaalla ole tarjota koulutetullepalaajalle minkäänlaisia visioitahyvästä työurasta, eikä edes tyy-dyttäviä olosuhteita harjoittaa lei-pätyötä kohtuullisella palkalla.Tällöin radikaali aivovuoto lähtö-maata heikentävänä tekijänä saat-taa siis itse muuttua työntötekijäk-si.

Toiseksi, saapumismaan veto-tekijät saattavat pysyä suhteessavoimakkaampina, etenkin jos ko-toutuminen on onnistunut hyvin,ja lähisuku on seurannut perässä.Tällöin ei tarvitse edes olla kyseMalawin kaltaisista voimistuvistatyöntötekijöistä: vaikka lähtömaanolot pysyisivätkin suhteellisen va-kaina, kuten Intiassa, tai edes sa-manlaisen epävakaina, kuten Filip-piineillä tai Pakistanissa, ei ole eri-

tyistä syytä palata maahan. Saapu-mismaan vetotekijöiden ja työntö-tekijöiden erotus pysyy yksilöta-solla jatkuvasti suurempana kuinlähtömaan vastaavien tekijöidenerotus.

Kolmanneksi, vaikka esimerkik-si lähtömaan taloudelliset vetote-kijät kasvaisivatkin, ei maan poliit-tisissa oloissa tapahdu kehitystä,vaikka maasta olisikin lähdetty lail-lisesti, eikä Geneven vuoden1951:n pakolaissopimuksen mukai-nen vaino tai sen uhka olisikaanollut alkuperäisen maastalähdönsyynä. Kiina lienee hyvä esimerkkitällaisesta.

Realismi painaa siis enemmänkuin altruismi: Kwokin ja Lelandin(1982) mukaan koulutetun muutta-jan paluu näyttää toteutuvan vainmaihin, joissa taloudessa on nou-susuhdanne tai ilmeinen nousu-paine. Jotta paluu tapahtuisi,myönteisiin talousnäkymiin tuleenykytiedon valossa lisätä myösyksittäisen muuttajan epäonnistu-minen saapumismaassaan (Com-mander, Kangasniemi ja Winters2000, 20; Faini 2003, 13), siteidenpuute saapumismaassa (saapu-mismaan gastarbeiter-mentaliteet-ti) ja/tai saapumismaan suotuisayhteiskuntakehitys myös talou-den ulkopuolella (esim. Kiinaan jaPakistaniin ei palata tällaisten syi-den takia).

Kuka palaisi Yhdysvalloista, jos-sa kaikki tuntuu olevan paremmin,hyödyttämään AIDSin riuduttamaaMalawia, rutiköyhää ja korruptoitu-nutta Bangladeshia, totalitaaristaKiinaa, epävakaita Filippiinejä taikuoppaisella demokratiatiellä ole-vaa Pakistanin diktatuuria – huoli-matta siitä, että esimerkiksi tervey-denhuoltohenkilöstön paluu saat-taa olla lähtömaan lyhyen tähtäimen

Työvoiman maahanmuutto on globaali kysymys

7

selviytymiselle kriittistä (esim. Sam-bia), tai lapset joutuvat lopettamaankoulunkäynnin opettajien puuttees-sa (esim. Tansania)?

Aivokierron sijaan, paluun puut-tuessa, näyttää siis usein olevankyse lähtömaalle vastikkeettomastaaivovuodosta. Beinen, Docquierinja Rapoportin (2003) mukaan aivo-vuodolla on merkittäviä negatiivisiaseurauksia etenkin sellaiselle maal-le, jonka koulutetun väen maasta-muuttoprosentti on yli 20. Pahimmil-laan, jos ajatellaan pientä ja köyhääafrikkalaista kehitysmaata kutenMalawia, kipeästi tarvittu tervey-denhuoltojärjestelmä voi luhistuahenkilökunnan radikaalin ulosmuu-ton takia, ja sairas ja nälkäinen maasaattaa ajautua anarkiaan ja konflik-teihin; koulutetun työvoiman voi-makas ulosmuutto kriittiseltä alaltasaattaa pahimmillaan aiheuttaa yh-teiskunnan perusinfrastruktuurinkaatumisen – ja lopulta kaikkienkynnelle kykenevien ulosmuutonpakolaisina.

Vaikka Geneven sopimuksenkaltaista vainoa ei olisikaan, perus-infrastruktuurin heikkeneminen ai-vovuodon takia muuttuu yhä vah-vemmaksi työntötekijäksi, samallakun yhä useammat jo lähteneet pi-tävät potentiaaliset lähtijät hyvininformoituna saapumismaan veto-tekijöistä. Seurauksena voi ollalähtömuuton noidankehä, jossaedellytykset hallitsemattomallemaastamuutolle ovat olemassa.

Koulutettujenrahalähetysten hyödyistäkansantaloudelle

Vaikka paluu jäisikin tapahtumatta,voivat rahalähetykset, remittan-ces, kotiin jääville sukulaisille hyö-

dyttää lähtömaata. Mutta ovatkokoulutettujen rahalähetyksetkäänsäännönmukainen ja kestävä läh-tömaan kokonaistaloutta hyödyt-tävä keino, vähimmillään kalliillakoulutetun työvoiman ulosmuu-ton osittaiseksi kompensoimisek-si, ja enimmillään lähtömaan piris-tysruiskeeksi?

Sinänsä rahalähetykset ovatkooltaan massiivisia. Maailman-pankin mukaan vuonna 2001 kaik-kien maahanmuuttajien (pitkä- jalyhytaikaiset) rahalähetysten ko-konaissumma kehitysmaihin oli yli71 miljardia Yhdysvaltain dollaria.Määrä on lähes 40 prosenttiaenemmän kuin kaikki virallisia teitäkehitysmaihin toimitettu kehitys-apu. (Obadina 2003)

Mutta muuntuvatko nykypäi-vän rahalähetykset kehitysmaankokonaistaloutta inspiroivaksivoimaksi Amerikassa, Aasiassa jaAfrikassa? Meksikon ja Yhdysval-tain raja on volyymiltaan yksi maa-ilman suurimmista muuttoliikkeennäyttämöistä maailmassa. Tästäsyystä Lowellin ja De La Garzan(2000) tarkastelu sukulaisten Yh-dysvalloista lähettämien rahalähe-tysten allokaatiosta Meksikossaansaitsee erityishuomion. Vaikkasuuren muuttovolyymin takia ra-halähetysten kokonaismäärät tä-män rajan yli ovat huomattavia,tutkijoiden päätelmät tuovat esiinkolme huolestuttavaa trendiä; En-sinnäkin Meksikon kaltaisessa ke-hitysmaassa suuri osa Yhdysval-loista sukulaisilta tulleista rahoistamenee terveydenhoitoon ja muu-hun yksityiseen kulutukseen, eikäsillä ole merkittävää vaikutustaMeksikon kokonaistalouteen. Li-säksi rahalähetyksillä saattaa ollaMeksikon omaa kehitystä passi-voiva vaikutus.

Toiseksi, vaikka yksittäiset ra-halähetykset Yhdysvalloista Mek-sikoon suurenevatkin aikaa myö-ten (osaltaan maahanmuuttajantyömenestyksestä riippuen), sekälähettäjien määrä että kaikkien ra-halähetysten kokonaissumma kui-tenkin pienenee. Toisin sanoen,yksittäisen henkilön ja perheen to-dennäköisyys lähettää lähtömaa-hansa rahaa pienenee jatkuvasti, jamahdollinen kansantaloutta hyö-dyttävä kokonaispotti vähenee.Yhden prosentin lisäys Yhdysval-loissa oleskeltuun aikaan vähen-tää rahalähetyksen todennäköi-syyttä Meksikoon kahdella pro-sentilla. Yhdysvaltain kansalai-suuden saaneet lähettävät rahaaedelleen harvemmin kuin pitkäänoleskeluluvalla olevat. (Lowell jaDe La Garza 2000, 18)

Kolmanneksi, mitä koulutetum-pi henkilö on, sitä epätodennäköi-sempää on rahalähetysten lähettä-minen. Jokainen lisävuosi henki-lön koulutuksessa vähentää raha-lähetysten todennäköisyyttä 7prosentilla. Rahalähetysten epäto-dennäköisyyttä lisää, mikäli henki-lö on ottanut mukaan perheensä.(ibid.)

Epäilyksiä rahalähetysten pit-kän tähtäimen merkityksestä, läh-tömaan kouluttaman inhimillisenpääoman oleellisena korvaajana,on esitetty myös Aasiassa ja Afri-kassa: Lähtömuutto Pakistanistaon viimeisen kymmenen vuodenaikana lisääntynyt, mutta samallamuuttajien kokonaisrahalähetys-määrä Pakistaniin on kasvun sijas-ta pienentynyt. Poismuuttajilla eiole myöskään investointiaikeitamaan epävakaan yhteiskunnalli-sen tilanteen ja epäjohdonmukai-sen talouspolitiikan takia. (Pakis-tan & Gulf Economist, 3.8.2003)

Siirtolaisuus-Migration 3/2004

8

Afrikassa jopa Egyptin ja Maro-kon kaltaiset maat ovat olleet riippu-vaisia maanmiesten rahalähetyksis-tä Euroopasta ja Pohjois-Amerikas-ta. Glytsoksen mukaan Egyptissämonen fyysinen omaisuus toki kas-voi, mutta tuontitavaran hamstraa-minen aiheutti takapakkia maanomalle kehitykselle. (Glytsos 2002,19) Myöskään äskettäin Marokkoatutkinut Mara Leichtmann ei näe ra-halähetysten vaikutuksia kovin-kaan positiivisina 2000-luvun ma-rokkolaiselle ”aktiivitaloudelle”: Ra-halähetyksiä käytetään lähinnä au-ton ja asunnon ostoon, ja korkein-taan kahvilan perustamiseen –useimmiten huonolla liike-elämänymmärtämisellä. (Leichtmann 2002,19) Maatalouteen edelleen nojaa-van Marokon maaseutu on muutto-liikkeen takia liki autioitunut, eikänäin ollen maataloudessa kehitystäole viime vuosina tapahtunut, niintekijöiden kuin rahalähetystenkinpuutteessa.

Afrikka on toki hyötynyt raha-lähetyksistä; auton, asunnon taikahvilan ostamisesta on saattanuttulla sekundäärihyötyjäkin, muttamitä koulutetumpi henkilö on ollut,kuten Sambiasta, Tansaniasta jaGhanasta lähteneet lääkärit jaopettajat, sitä epätodennäköisem-pää on, että kotimaahan jääneidensukulaisten saamat rahalähetyksetolisivat likimainkaan yhtä suuriakuin ulosmuuttaneiden henkilöi-den koulutukseen käytetyt varat.(Oyowe 1996, 59–60) Afrikkalainenkehitysmaa näyttää siis ainakinkeskipitkällä tähtäimellä usein jää-vän koulutettua työvoimaa vär-väävän teollisuusmaan tarpeidennettomaksajaksi, vaille merkittäviämakrohyötyjä.

Eri maanosien kokemuksistapäätellen korkeasti koulutetun,

perheensä mukaansa ottavan,maassa pitkäaikaisesti oleskelevan– siis juuri sellaisen henkilön, jotakehittyneillä maahanmuuttopolitii-koilla länsimaihin halutaan – to-dennäköisyys rahalähetyksiin ko-timaahan on pienin, ainakin pitkäl-lä tähtäimellä. Vaikka rahalähetyk-siä olisikin, eivät makrotason talo-ushyödyt ole automaattisia; Pi-kemmin rahat käytetään tervey-denhuoltoon ja erilaisiin status-symboleihin. Joka tapauksessakoska kaikilla kotiinjääneillä ei ole”rahanlähettäjää”, saattavat elin-tasoerot kasvaa, etenkin, jos raha-lähetyksillä ei ole myönteisiä vai-kutuksia alueen liike-elämään ylei-sesti. Jos kehitys on laajaa, se voilisätä lähtömaan epävakautta.

Tiiviit suhteetsaapumismaahanvastaan lähtömaakehitys?

Tuoreimmat kokemukset paluustalähtömaata kehittämään tai lähtö-maan kokonaistaloutta piristävistärahalähetyksistä eivät siis ole liki-mainkaan niin rohkaisevia kuinusein on annettu ymmärtää. Työ-voiman lähtömuuton hyödyt taiedes menetetyn inhimillisen pää-oman kompensaatio saapumismaal-le jäävät epävarmoiksi ja pitkällä täh-täimellä vähäisiksi. Pienen, fragiilinkehitysmaan suhteen kyse saattaaolla jopa pelkistä haitoista, pitkällätähtäimellä jopa vakavista.

Nykypäivän globaalien muutto-liikkeiden trendi, eli koulutetunväen lähtö perheineen pienistä ke-hitysmaista, lopullisesti ja saapu-mismaahan integroituen, vahvis-taa tätä argumenttia: Yhtäältä län-simaihin pyrkivät nimenomaankoulutetuimmat henkilöt, koska

heillä on onnistuneeseen maahan-muuttoon paras tieto ja edellytyk-set. (Adams 2003, 18; Brettell jaHollifield 2000, 61) Koulutetuillahenkilöillä on myös suurin halusaada perhe mukaansa tai myö-hemmin yhdistää perheensä. Tä-män lisäksi monet maahanmuutto-politiikaltaan kehittyneet länsi-maat pyrkivät usein promovoi-maan maahanmuuttajan perheen-yhdistämistä kotoutumisen paran-tamiseksi.

Yllä tarkasteltu paluun vähäi-syys vahvistaa argumenttia, ettäkorkeasti koulutettu ja perheensäkanssa oleva maahanmuuttaja onhaluttomin palaamaan. (Faini 2003,11) Syyt ovat ymmärrettäviä: per-heen mukaan ottaminen, vahva in-tegraatio, hyvät palkat, työolosuh-teiden ja elämisen laatu sekä lähtö-maan houkuttelevuuden vähäi-syys. Ilman talouskasvua tai muu-ta houkuttelevuustekijää lähtö-maalla ei ole uusia vetotekijöitä, jatoisaalta koulutetun väen jatkuvalähtö saattaa heikentää lähtömaataedelleen, aiheuttaen lähteneillevielä pienempää vetoa palata.

Lisäksi koska lähin suku, perhe,on mukana, rahalähetyksiä on vai-kea kauan perustella, semminkinkuin saapumismaa tekee kaikkensakoulutetun perheen kotoutumisek-si. Rahalähetykset saattavat lop-pua, ja vaikka ne jatkuisivatkin, eiole takeita siitä, että niistä olisihyötyä lähtömaalle yhteiskuntata-solla. Ne saattavat mennä makrota-louden kannalta ”kuolleisiin” koh-teisiin, kulutukseen tai terveyden-hoitoon, ja lähtömaan keskinäisetelintasoerot kasvaa, riippuen siitä,onko maahanjääneellä enoa Yh-dysvalloissa.

Summaten, nykyinen globaalimuuttoliike, jossa lähtemään ha-

Työvoiman maahanmuutto on globaali kysymys

9

lukkaimpia ja kyvykkäimpiä hyvinkoulutettuja ihmisiä perheineenmyös pyritään rekrytoimaan jaasettumaan länsimaihin innok-kaimmin, saattaa aiheuttaa alati vä-heneviä hyötyjä henkilön koulut-taneelle lähtömaalle. Ilkeimmillääntyövoiman muuttoliikkeestä ei oleollenkaan hyötyjä lähtömaalle,vaan lisääntyviä haittoja, kalliillakorvattavista osaajista tyhjenty-vän infrastruktuurin (aivovuoto),elintasoerojen kasvamisen (rahalä-hetyksiä ei kaikille), kehityksen py-sähtymisen ja lisääntyvän ulkoi-sen riippuvuuden (rahalähetyksetpassivoivat) muodossa.

Mikäli lähtömaata heikentävänaivovuodon muodostuminentyöntötekijäksi ja alati lisääntyvienpoismuuttajien hyvien viestiensaapumismaasta muodostuminenyhä vahvemmaksi vetotekijäksikestää riittävän kauan, saattaa ke-hitysmaa luisua epävakauteen,joka ei selvinne ilman sisäistä ta-lous- tai muuta interventiota.Osaajien ulosmuutto saattaa täl-löin helposti muuttua toisenlaisek-si muuttoliikkeeksi, nimittäin maa-hanjääneiden pakolaisuudeksi.

Vapaaehtoinen muuttoliikevaatii kansainvälistäyhteistyötä

Yllä on esitelty kaksi argumentti-kokonaisuutta, jotka molemmat onhyvin perusteltu. Toisaalta kan-sainvälinen työvoiman muuttoliikeon myönteinen asia, eikä ulos-muuttoa demokratiasta saa eikä olesyytä rajoittaa; vapaa kansainväli-nen työvoiman muuttoliike onetenkin hyvin integroituvana hyö-dyllistä, edellyttäen, että saapu-mismaan määrätyllä alalla työvoi-

matarpeita on, ja toisaalta lähtö-maan taakkaa keventävä, edellyt-täen, että työvoiman ylijäämää läh-tömaassa vielä on, eikä maan pe-rusinfrastruktuuri kärsi. Paluukinsaattaa tapahtua, taloudeltaan – jamieluummin myös yhteiskunnalli-sesti – houkuttelevammaksi tullee-seen lähtömaahan. Vaikkei paluutapahtuisikaan, rahalähetyksetsaattavat ainakin aluksi hyödyttää– etenkin perheettömänä tulleen –kotiin jääneitä sukulaisia.

Mutta toisaalta on näyttöä siitä,että paluu lähtömaahan on harvi-naisempaa kuin on arvioitu, ja ettärahalähetykset lähtömaahan saat-tavat koulutetuilla perheellisilläolla vähäisiä, ja vähemmänkin kou-lutetuilla vuosien varrella merkittä-västi vähetä tai loppua kokonaan.Joka tapauksessa rahalähetykseteivät saata hyödyttää lähtömaanmakrotaloutta siinä määrin kuin onoletettu. Isoissa, ylijäämäisissälähtömaissa tämä vähentää kan-sainvälisen lähtömuuton myöhem-piä, välillisiä ja välittömiä hyötyjä.Pienissä kehitysmaissa radikaalikriittisen alan työvoiman ulos-muutto ja kontaktien loppuminensaattavat johtaa vakaviin seurauk-siin. Joka tapauksessa rahalähe-tysten määrä jää pienemmäksi kuinlähteneiden koulutukseen pannutvarat.

Hallitsematon kansainvälinenosaajien muuttoliike saattaa siisolla lähtömaalle erittäin haitallista,ja pahimmillaan tuottaa sekä maan-sisäistä että alueellista epävakaut-ta. Siksi tarvitaan joko enemmänkahdenvälistä yhteistyötä lähtö- jasaapumismaan välillä, suurtenmaahanmuuttajamaiden yhteisiäaloitteita ja hankkeita, tai – mielui-ten – riittävillä resursseilla ja mää-räenemmistöpäätösmahdolli-

suuksilla varustettu kansainväli-nen elin koordinoimaan globaalejamuuttoliikkeitä. Esimerkiksi YK:n/ILO:n, IOM:n, WTO:n tai GATT:inalaisuuteen perustettavan – tai ko-konaan uuden – organisaationkoordinaatioon on kuuluttava vä-hintään työvoiman muuttoliike,saapumismaiden maahanmuutto-ja integraatiopolitiikan ohjaaminenja lähtömaan kehityksen kytkemi-nen muuttoliikekysymyksiin.

Tällä hetkellä erilaisten kansal-listen intressien yhteensovittami-nen näyttää kuitenkin olevan kan-sainvälisillä areenoilla kovin vaike-aa, eikä kansainvälinen, järeäasei-nen muuttoliike-elin liene aivan lä-hivuosien asia. Siksi moraalipoh-dinnat lankeavatkin toistaiseksiyksittäiselle työvoimaa rekrytoi-valle maalle, ja aivan erityisestiisoille ja/tai aktiivisesti rekrytoivil-le maahanmuuttomaille kutenUSA:lle, Kanadalle, Australialle jaSaksalle.

Koska koulutettujen henkilöi-den perheineen vahva integraatiolänsimaahan voi vähentää paluunja rahalähetysten todennäköisyyt-tä, tulisi maahanmuuton suurval-tojen yhdessä rajoittaa lähtömaallekriittisten maahanmuuttajien kutenlääkäreiden ja opettajien voima-kasta rekrytointia köyhistä ja pie-nistä kehitysmaista, esimerkiksi oi-kein kohdennetulla kehitysavulla.Samanaikaisesti on huomattava,että mikäli isot maahanmuuttomaateivät tiedosta tällaisia ongelmia jatee yhteistyötä, ja aloitteet jäävätyksittäisiksi, vaarana on, että maa-hanmuuttaja muuttaa vain seuraa-vaan houkuttelevaan saapumis-maahan.

Joka tapauksessa kansainväli-sen yhteisön, Suomi mukaan lukien,on odotettava USA:n ja Kanadan

Siirtolaisuus-Migration 3/2004

10

kaltaisilta maahanmuuttomailta eet-tisesti kestäviä ja toteuttamiskelpoi-sia aloitteita työvoimamaahanmuu-ton lähtömaiden aivovuodon hait-tojen minimoimiseksi ja kehitysmai-den kehityksen suojelemiseksi. Eet-tisesti korkealla tasolla olevan länsi-maan tulee villin rekrytoinnin sijaantuntea ja kantaa vastuunsa myöslähtömaan oloista.

Koulutetunkin väen kansainvä-linen liikkuvuus on oikein, hyödyl-listä ja jopa rohkaistavaa, muttavain maista, joissa on sellaista työ-voimaa, jonka poislähtö ei vaaran-na maan perusinfrastruktuuria. Tä-män lisäksi on kansainvälisesti jat-

kuvasti pidettävä tarkasti silmälläkaikkien lähtömaiden oloja, ja kan-sainvälisessä yhteistyössä vältet-tävä rohkaisemasta hallitsematon-ta ulosmuuttoa epävakaista mais-ta, esimerkiksi lääkärien paikallisiatyöoloja ja palkkakehitystä tuke-malla. Paluuta on rohkaistava eri-laisten kehitys- ja yhteistyöhank-keiden avulla. Vaikein toteuttaamutta tehokkain ja parhaimmillaanoikeudenmukaisin olisi näissä asi-oissa jonkinlainen kansainvälinen,riittävän vahva ja nopealiikkeineninstituutio.

Joka tapauksessa tulevaisuu-dessa on tutkittava paljon lisää si-

Adams, Richard H.: InternationalMigration, Remittances and theBrain Drain: A Study of 24 La-bor-Exporting Countries. WorldBank. Washington 2003.

Asia Africa Intelligence Wire. Reu-ters-tietokanta. 16.2.2002.

Asia Pulse. Reuters-tietokanta.8.8.2003.

Associated Press Newswires. Re-uters-tietokanta 16.9.2003.

Beine, Michel, Frederic Docquier jaHillel Rapoport: Brain Drain andLDC´s Growth: Winners andLosers. IZA Discussion paperseries No. 819. Bonn 2003.

Borjas, George J.: Labor Econom-ics. McGraw Hill. Boston 2000.

Brettell, Caroline B. ja James F. Hol-lifield. Migration Theory – Talk-ing Accross Disciplines.Routledge. New York 2000.

Business Line. Reuters-tietokanta.12.1.2002.

The Independent. Reuters-tieto-kanta. 17.7.2001.

Kwok, V. ja H. Leland: An econom-ic model of the brain drain. Amer-ican Economic Review, 72, 1982,1: 91–100.

Leichtmann, Mara: Transforming BrainDrain into Capital Gain – Moroc-co’s Changing Relationship withMigration and Remittances.Brown University. 2002.

Lepola Outi (toim.): Koto-maanaSuomi – Kertomuksia maahan-muutosta 1999–2001. Työminis-teriö. Helsinki 2002.

Lowell, B. Lindsay ja Rodolfo O. DeLa Garza: The DevelopmentalRole of Remittances in U.S. La-tino Communities and In LatinAmerican Countries. George-town University. Washington2000.

Obadina, Tunde: The Brain Drainas a Source of Revenue. http://

nänsä myönteisen onnistuneensaapumismaaintegraation vaiku-tuksia paluumuuttoon ja rahalähe-tyksiin saapumismaahan: Millointiivis saapumismaaintegraatio onlähtömaan suhteen eettisesti oi-kein ja milloin ei? Onko mahdollis-ta, että sinänsä myönteinen vapaakansainvälinen koulutettujenmuuttoliike ja siitä parhaimmillaanseuraava ihanteellinen saapumis-maaintegraatio tekevätkin epäva-kaasta kehitysmaasta entistä kur-jemman takapajulan – lopullisesti?

Carrington, William J.; Detragiache,Enrica: How Big Is the BrainDrain? International MonetaryFund. 1998.

Commander, Simon, Kangasniemi,Mari ja Winters, L. Alan: TheBrain Drain: Curse or Boom? ASurvey of the Litterature. LondonBusiness School. Lontoo 2000.

Faini, Riccardo: The brain drain –An unmitigated blessing? Ital-ian Ministry of the Economy.Rooma 2003.

Ghatak, Subrata, Paul Levine ja S.Price: Migration Theories AndEvidence: An Assessment. Jour-nal of Economic Surveys, 1996,Vol. 10 No. 2.

Glytsos, Nicholas P.: The Role ofMigrant Remittances in Devel-opment: Evidence from Medi-terranean Countries. Interna-tional Migration (IOM)2002,Vol. 40 No 1.

Lähteet

Työvoiman maahanmuutto on globaali kysymys

11

a l l a f r i c a . c o m / s t o r i e s /200309180203.html. 17.9.2003.

Oderth, Reidar: Migration andBrain Drain – The Case of Mala-wi. WCP. New York 2002.

Oyowe, Augustine: Colossal lossof investment for developingcountries. The Courier ACP-EU.No. 159, September-October1996. 59–60.

Pakistan & Gulf Economist. Reu-ters-tietokanta. 3.8.2003.

PANA Daily Newswire. Reuters-ti-etokanta. 22.9.2003.

Papametrideou, Demetrios: ThinkAgain: Migration. Foreign Poli-cy, No. 109, Winter 1997–98.Saatavilla Internet-osoitteestahttp://www.ceip.org.

Stalker, Peter: The Work of Strangers– A Survey of International La-bour Migration. ILO. Geneve 1994.

Tanner, Arno: Siirtolaisuus, valtioja politiikka – Kanadan, Sveitsin

ja Uuden-Seelannin työvoimanmaahanmuutto ja politiikka1975–2001. UVI ja Työministe-riö. Helsinki, 2003.

Xinhua News Agency. Reuters-tie-tokanta. 2.8., 13.9.2003.

Argentiinassa, Buenos Airesissa asuvat Pulmu Heino-nen ja Marjatta Nieminen vierailivat Siirtolaisuusinsti-tuutissa 25.8. Pulmu Heinonen on syntynyt Argentii-nassa, jonne hänen isänsä, kauppaneuvos Eino Heino-nen, lähti vuonna 1917. Marjatta Nieminen muutti Ar-gentiinaan 1970-luvun alussa.

Vierailun yhteydessä tutkija Marjatta Nieminen pitiesitelmän aiheesta ”Euroargentiinalainen siirtolaisuus ja

kaksoiskansalaisuus”.Hän tekee Buenos Ai-resin yliopistossa väi-töskirjaa suomalaisuu-desta Argentiinassa.Erityisesti hän on pa-neutunut vanhojenmerimiesten elämäänsiellä.

Siirtolaisuusinstituutissa vieraita Buenos Airesista

Marjatta Niemisen kirjaa ”Suomalaiset merimiehet 1900-luvun Bue-nos Airesissa ja siirtolaisuus” (2003) voi ostaa Siirtolaisuusinstituu-tista 15 euron hintaan.

12

A mixed marriage can be under-stood as a challenge. By embody-ing the question of difference, itchallenges the social, cultural andsymbolical values of a given socie-ty. This paper reviews the ques-tion of difference as a threefoldphenomenon. I will start by dis-cussing the ontological and sociallevels of the notion of ”mixed mar-riage”. In the second part of mypaper, I will present empiricallyhow the question of difference isdealt with in the Greek-Finnishmarriage1 .

A scientific approachto the question ofdifference and mixity

In the preface of their book, Rose-mary Breger and Rosanna Hillclaim that the cross-cultural mar-riage is often understood ”a priorias problematic” (1998, X). Thispresumption is usually integratedwith ontological and social argu-ments that relate to the question ofethnically and culturally differentmarriages. The social reactions

have always a certain impact onthe individuals that have contract-ed a marriage with a person out-side their community or country.

The concepts of originality andparticularity encapsulate the es-sence of the question of difference(Neyrand and M’Sili 1996, 13, 31).They express the specific nature ofa mixed marriage, but they also po-sition it otherwise than an ethni-cally, socially or culturally homo-geneous marriage in a given socialcontext.

Despite the contemporary ideaof ”freedom of marriage” as it isunderstood in the occidental soci-eties as part of the individual free-dom, mixed marriages are still per-ceived as ”extra-communal un-ions” (Neyrand and M’Sili 1996,19–21). The historical and socialrepresentations of mixed marriagesreveal a certain suspicion or evenan overt hostility towards them.

According to Gérard Neyrandand Marine M’Sili, historicallymixed marriages have been prohib-ited, stigmatized or marginalized.These negative reactions werebased on the questions of religion,race and communal identity (1996,20). Mixed relationships have alsobeen limited and punished withlaws: the interdiction of havingcontact with foreigners and forbid-den persons, the restraint of cross-ing the national frontiers and the

refusal of the marriage by the localauthorities are clear examples ofhow societies have handled thequestion of mixity in the past (Bar-bara 1993, 18–19).

What are the reasons behindthese negative social attitudes andreactions? The fear of differenceand its consequences could beone possible answer. Behind thisfear is the question of integrity of aparticular community. As JocelynStreiff-Fenart puts it bluntly, mixedmarriages ”disturb the social or-der” and ”endanger the reproduc-tion of the familial identities”(1989, 129). In fact, these unions ofindividuals representing two dif-ferent groups or communitiesquestion first of all the conceptionof ’normality’ and then the percep-tion of the boundaries of a givengroup.

The concept of normality refershere to the possible social repre-sentations or notions of a so-called ’normal marriage’. A ’normalmarriage’ would not include themultiple difference factors; insteadit would be somewhat based ondistances like a mixed marriage(Neyrand and M’Sili 1996, 15, 19).That is to say a ”normal marriage”is always seen as a homogamicunion. Historically and contempo-rary, ’homogamy’ has referred toresemblance. For example duringthe occidental medieval times, fam-

Challenging differences:The case of the Greek-Finnish marriage

Johanna Järvinen-Tassopoulos

DEA, researcher Johanna Järvi-nen-Tassopoulos, University ofHelsinki, Department of SocialPolicy.

Challenging differences

13

ilies contracted alliances by marry-ing their children to each other(Neyrand and M’Sili 1996, 24). Per-haps familial alliances are less fre-quent in the modern societies, butthe ”homogamic norm” still existsas the choice of the spouse con-forms to the ”identity proximities”(see social milieu, profession, age,social pressure). Homogamy isconsequently seen as ”an assur-ance of the success of the maritallife” (ibid. 23–25).

The concept of ’heterogamy’measures (objective) social dis-tances between the spouses (so-cial class, age, geographical dis-tance, etc.) (Streiff-Fenart 1994,227). But the use of the conceptseems to be problematic in thecase of the mixed marriages.Streiff-Fenart (1994, 227–228) andGabrielle Varro (1994, 216) believethat their subjective dimensionmust be noticed. According toStreiff-Fenart, because of thismentioned dimension, the conceptof ”mixed marriage” cannot besynonym for the concept of ”het-erogamy”. The concept includes”the social groups’ evaluation ofthe appropriate or improper char-acter of the union of its members”(1994, 228). Varro sees ”mixity” asa ”subjective term” that ”desig-nates the way of living heteroga-my” (1994, 216). Instead of accept-ing the influence of the socialgroups as a fact, she questions thestudies of mixed couples, whichinclude in every case the socialand ethnic references (1994, 219).

Before becoming a communityof nations, Europe was already acontinent of transnational and in-ternational transitions and migra-tions. After having sent and re-ceived migrants, refugees and ex-

patriates, it has to face today thequestion of multicultural and mul-tiethnic community. Mixed mar-riages are not anymore a marginalphenomenon, because people ofdifferent origins live together shar-ing neighborhoods, schools,workplaces and common interests(see hobbies, political opinions,religion, etc.).

Despite the multicultural trajec-tory of the modern European soci-eties, collective and distinctive no-tions of Self and Other, of Us andThem stand firm. The notions canbe understood as ”relational” and”situational”. In other words, thedefinitions of ”outsiders” and ”in-siders” seem to change with thepolitical and socio-economic ten-dencies in how they affect the rela-tionships between differentgroups. The definitions reflect thepersonal or collective use of them,but also their specific context(Breger and Hill 1998, 8).

Breger and Hill point out thequestion of perception of differ-ence and suggest that groups andindividuals often ignore the simi-larities that unite them or the com-mon things they might share(ibid.). But Us and Them reachtheir specific signification only byopposing to each other, like Zyg-munt Bauman reminds us. Only thestrangers seem to challenge thisdichotomy (1999, 70).

The social position of the mixedcouples can be compared to that ofthe Baumanian strangers. Bothmixed couples and strangers callinto question the oppositions andthe divisions created by individu-als and different boundaries. Con-sequently the social order and thegroup identity lose their priormeanings and have to be redefined

otherwise. Like Bauman writes, theboundaries are actually fabricated,as well as the oppositions are arti-ficial (Bauman 1999, 70).

I have hitherto discussed theoriginality and the particularity ofthe mixed marriages in communi-ties and societies. The impact ofthe social representations andstereotypes on the life of the mixedcouples is quite evident. But howdo social, cultural and ethnic dif-ferences affect the everyday life ofthe spouses?

Catherine Delcroix and AnneGuyau call the mixed marriages”spaces where men and women tryactively invent solutions to a prioriinsoluble problems” (1994, 250).The French research tradition of-ten uses the metaphor of ”labora-tory” when referring to the mixedmarriages. According to Neyrandand M’Sili, the metaphor refers tothe ”difficulty to manage the dif-ferences” (1996, 27). For AugustinBarbara, a mixed marriage offers aground for observation concern-ing the encounter, the relation-ship, the daily marital practicesand the divorce (1993, 25). To sumup, the metaphor reflects the func-tioning of the mixed couplethrough crises and stakes(Philippe 1994, 222). All these re-searchers believe that this kind of”laboratory” helps to understandbetter the homogamic or homoge-neous marriage.

Lived and experienceddifferences in the relationshipand the family life

In the case of the Greek-Finnishmarriage, the spouses acknowl-edge very early the question of dif-

Siirtolaisuus-Migration 3/2004

14

ference. The spouses comprehendthe many distances that separatethem. They also understand thedifferences existing between them.The originality of the Greek-Finn-ish couple lies in its position in thelarger familial context. It forms aculturally, socially, ethnically andreligiously mixed unit in the homo-geneous social reality of the Greekfamily (see Järvinen-Tassopoulos2004).

First reactions toexpected differences

The question of difference emerg-es when the families become awarethat their child is in love with astranger. The future spouses mustconfront the reactions of their par-ents, relatives and friends. Thefirst reactions of the respective so-cial environment implicate the no-tions of difference and mixity (Del-croix et al. 1990, 144; Varro 1995,44). They crystallize into stereo-types that reproduce collective im-ages that reflect on individuals.The stereotypes work in favor of(hypothetic) boundaries that existbetween different groups (Bregerand Hill 1998, 11).

The Finnish parents were most-ly concerned about the future oftheir daughter. They worriedabout her possibilities to studyand work as well as her adaptationto a foreign culture. In these con-cerns underlies the question ofwomen’s position in the Greek so-ciety. The parents were also un-happy to see their daughter leaveher home (country).

…my mother didn’t want me tocome, because she thought thatGreece was like a one-horse town,

although she had never visited it,…and then the cultural differen-ces were discussed… primarilyshe was afraid that I won’t be ableto work and I’ll be a housewifewithout any income or any sup-port, and I’d be in a prison, whichis quite possible, too! That onehas no possibilities and is trap-ped… (Laura, a 40-year-old textileengineer, 17 years in Greece)

The image of a Greek man is mostlymade of stereotypes and it is insome cases racist. This image doesnot reflect for example the relationsbetween Finland and Greece (seehistory, politics, religion, etc.; Var-ro 1995, 33; Barbara 1993, 48–57),but it is made of prejudices that areoften based on ignorance. Never-theless, the comments reflect thedifferent social milieu of the speak-ers (cf. Streiff-Fenart 1989, 78, 81).In the life stories, parents andfriends called the Greek boyfriendwith names like ’dark man’, ’black’,’wog’ and even ’gigolo’ and’dancer’2 . The keenest on criticiz-ing the husband-to-be were theFinnish fathers and male friends.

Despite the traditional Greek Di-aspora and the impact of the masstourism in Greece, the Greek par-ents had difficulties to accept astranger as a daughter-in-law3 .Their concerns always represent-ed the standpoint of the family.The arrival of a foreign womanwould have ”broken the equilibri-um” of the family (Barbara 1993,45). The parents seemed to findunacceptable the ”autonomy” and”emancipation” of the youth in thechoice of the spouse (Streiff-Fe-nart 1989, 27). It seems that themost important matter for themwas to preserve the familial com-

munity from changes. In otherwords, a marriage with a strangermeant modification of the familialtradition and alteration in the func-tioning of the family. A foreignwoman was seen as a threat to thecohesion of the family and to itstraditional continuity (cf. Varro1995, 41).

In the biographical data, theGreek parents emphasized mostlythe ethnic and cultural differencesbetween Greeks and Finns. How-ever, some of them mentioned thelack of dowry4 . Others demandeda Greek fiancée or wanted to ar-range a marriage with one (cf. Se-mafumu 1998, 114). Some parentshad seen mixed marriages breakdown and had reservations aboutthem. Generally, the Greek familyhad difficulties to identify in anypossible way the Finnish woman,because she was simply ”out ofcontext” (see social status, wealth,family; Yamani 1998, 162). There-fore, the parents saw her as a ’for-eigner/stranger’ (xeni), ’touristgirl’ (touristria)5 , ’disreputable’,but also as poor.

I was the first woman brought home(…) There is no way that his mothercould accept a foreigner, no prob-lem if I had been a Greek, in the be-ginning it was very hard for them tounderstand that I am a foreigner…(Virpi, a 33-year-old unemployedsecretary, 10 years in Greece)

The picture of the foreign candidatechanged when the parents met him/her. The collective representationtransformed into an individual im-age. The ethnic differences dideven give way to ethnic similarities(”He is like a Finn!” said one Finn-ish future father-in-law.). The Finn-

Challenging differences

15

ish parents received the Greek boy-friend in a polite way and usuallymanage to have a good opinion onhim (despite the fact that they didnot always share a common lan-guage; some parents did not knowany foreign language).

In the majority of the cases, theFinnish girlfriends were warmlywelcomed to the Greek ’patriko’ (fa-ther’s house). But the first encoun-ter often needed some preparation:many husbands had to negotiateand even argue with their parentsabout the foreign girlfriend. Even ifthe parents continued to havedoubts about the mixed marriage,the sons always won (cf. Streiff-Fe-nart 1989, 39)! If there were othermixed marriages among the rela-tives of the husband, it eased thesituation of the Finnish bride-to-be.If the husband or someone in hisfamily had lived abroad, the familieshad a more positive attitude about’foreignness’.

In the bosom of the community

Language skills are necessary inthe communication process withothers. In the beginning of theirrelationship, the spouses spoke aforeign language (other than theirrespective mother tongue) togeth-er. In some cases, the couplesspoke only Greek or they contin-ued to use a foreign language.This can be explained by the lackof knowledge of any other lan-guage except the mother tongue.

Mastering the Greek languagebecomes necessary while commu-nicating with the parents-in-law.Speaking with hands and shoul-ders is not enough. It is also tiringto listen to a flood of words whenone is unable to understand any of

it (cf. Waldren 1998, 42). In most ofthe Greek-Finnish families, Greekwas the major language spoken athome. In some cases, the couplesmaintained the language of com-munication used before moving toGreece (Finnish, German, Frenchand Russia).

Many of the children were tosome extent bilingual. Their knowl-edge of Finnish depended on theirmother’s ability to speak it daily(In few cases, the husband or themother-in-law was against the useof Finnish at home.) and her pa-tience to teach it likewise to everychild (cf. Varro 1984).

My girls learned Finnish and theycan speak and write it. They visi-ted Finland every year. I readthem stories; I had a lot of Finnishbooks. But then with my son, atsome point I didn’t have the patie-nce to speak so many languages(Finnish, English, and Greek),because it got me confused. Backin Finland I spoke Swedish withmy father. Well I’m a little bit an-noyed by the fact that I didn’tspeak Finnish to my boy… (Doris,a 55-year-old housewife, 33 yearsin Greece)

But communication is not onlyabout words and speech. It is alsonon-verbal, social and cultural. Si-lence forms a large part of it and sodo intonations, looks, gestures,etc. (cf. Lesbet 1995, 58). The mostimportant thing is to find ways ofcommunication without collidingwith the spouse or the family mem-bers (Delcroix et al. 1990, 147).

It is possible to think that amixed child is born into a bi-cultur-al environment whereas his/herparents have to create a livable

cross-cultural space to share be-tween them. But how bi-cultural isthe life of a Greek-Finnish child?The choices made by the parentsseem to be less individual thancommunal. In addition to the pat-ronymic last name, children arenamed after their father’s parents.Some women had difficulties to ac-cept the name tradition and re-fused it, while others had a posi-tive attitude towards this form ofcommunal affiliation. Furthermore,some mothers negotiated a Finn-ish first name (often along with theGreek name) or a Greek first name,which was not in the family.

…first of all I was so fanatic and weargued about the two first names,the second one is my mother-in-law’s and the first name is Maria,because we liked it, no one saidanything, no one commented orwas hurt, but now I must say that Ishould have been wiser and give mymother-in-law’s name. Back then Iwas so against it that it was impos-sible to do it… (Kirsti, a 29-year-oldhousewife, 10 years in Greece)

It is rather obvious that a Greek-Finnish child belongs to the Greekfamilial community, because he/she shares its religion and names.But the sharing goes beyond theapparent signs of belonging. Thegrandparents participate very of-ten in the upbringing of the chil-dren. How is it then possible toraise a child as a bi-cultural beingin an extended family? Usuallymothers stayed at home with thechildren and guaranteed this way amore Finnish upbringing and thelearning of the Finnish language.The children learned Greek man-ners and customs and the Greek

Siirtolaisuus-Migration 3/2004

16

language with their father, grand-parents and at school.

Gender roles in thecouple and the family

Kirsten Refsing writes that the so-called cross-cultural marriages”bring together the different cultur-al worlds and experiences of menand women” (1998, 193). In theGreek-Finnish case, the Greek cul-tural perspective dominates, be-cause the family lives in Greece.The roles of men, women and chil-dren vary in different societies (Del-croix et al. 1990, 148), but they arealso gendered differently. Accord-ing to Varro, the gendered roles be-tween the spouses (and one couldadd the other family members) de-termine more the choices and thebehavior in the couple than the in-tercultural issue (1995, 43).

The division of labor is quitetraditional in the couple. The Greekhusbands are usually the ’bread-winners’ (even symbolically) andthe head of the family. The Finnishwives’ role in the family is morecomplex: they are responsible forhome and children, but many ofthem also work. Others stayed athome and some worked occasion-ally. Generally, the women hadmore domestic help from theirmother-in-law than from their hus-band (see ”cross-generationalhelp”, Rotkirch 2000, 120–124).

In the familial community, theties between the members arestrong. The relations between thespouses and the parents are more”generational” and ”hierarchical”than ”independent” or ”equal” (cf.Sissons Joshi and Krishna 1998,180–181). In the Finnish women’scase, the first step to establish ties

with the community was to contracta (religious?) marriage. They be-came spouses, but also daughters-in-law. The second step was to ac-cept the name tradition and respectit. The young parents had an appar-ent right to choose a different name,but sometimes the familial ties suf-fered from their decision. The thirdstep was to accept the new roles inthe family. After the wedding, theparents-in-law treated the bride ’astheir daughter’ and some of themexpected her to call them ’mother’and ’father’. In fact, the phrase ’asone’s daughter’ is interpreted as away for the mother-in-law to showher son that she has accepted the(foreign) bride. But it is also an ex-pression of love and it ties the Finn-ish woman closely to her parents-in-law. The relationship betweenthe Finnish daughter-in-law andparents-in-law should be ”deferen-tial” (cf. ibid.).

It was quite difficult for me andonly the last years I’ve started tocall her like that, (the mother-in-law) was complaining, but Ididn’t know about it in the firstplace. I even made the mistake ofcalling her Mrs. Katina and shestarted to yell at me. Back then Iheard it for the first time that Imust call her mama. I’ve beenavoiding it, but now and then Icall her mother… (Nelli, a 35-year-old housewife, 8 years in Greece)

Dealing with differences:compromising,accepting, tolerating

In the last part of my presentation,I will shortly examine how the

Greek-Finnish couple deals withthe question of difference. Manymisunderstandings and argu-ments can be provoked by livedand experienced differences. ThenI will show how the problems be-tween the spouses and/or the fam-ily members are solved and howdifferences can be tolerated andeven accepted.

Within the years, the relation-ship between the spouses under-goes many changes. Romantic at-tachment that led to marriage(Khatib-Chahidi, Hill & Paton1998, 54) has slowly changed intomarital love (the marriage being thefulfillment of love; Haavio-Man-nila 1999, 71).

The ”subjective experience oflove” varies (Haavio-Mannila 1999,72) and so does the subjective expe-rience of differences. The womenfelt differently about the cultural dif-ferences and how they affected themarital conflicts. Some believed thatthey played an important role, whileothers thought that personal differ-ences caused the disagreementsand disputes in the couple. Thesecultural and individual explanationsalternated within the years of mar-riage. It is also possible to think thatthese explanations reflect somehowthe question of ”compatibility” be-tween the spouses (Jallinoja 2000,11). That is to say, if the differences(as problems) between the spousesare always internalized (as personal)or externalized (as cultural, social orethnic), they might not harm the gen-eral conception of compatibility oftwo individuals. The relationshipcan be thus preserved intact, despitethe many differences.

Bauman writes about the am-bivalence of love and how a cer-tain unattainability of the loved

Challenging differences

17

one keeps the love alive (seeJallinoja 2000, 37). In a generalway, this positive tension in loveis understandable and desirable.But in a mixed marriage, too muchambivalence and difference causeonly disharmony and misunder-standing.

Communication problems, thequestion of religion, financial situ-ations, gender and social rolesprovoked conflicts in the Greek-Finnish couples. Nevertheless, thespouses learned to compromise(see Järvinen-Tassopoulos 2004).The ’fanaticism’ of the youth andthe need of being right (and hav-ing the last word) changed slowlyinto a mutual understanding and acertain degree of tolerance of dif-ferences.

My husband has accepted the factthat he has married a foreign wo-man who cannot be from her ideasor otherwise Greek. I functionwith Finnish principles. I acceptthat there are things that goagainst my conceptions, but I un-derstand that he has beenbrought up like that and he hasthe right to think in another way.The edges have rubbed off andthere are no more collisions. Andif there were, they are just like softballs! (Eira, a 46-year-old housewi-fe, 14 years in Greece)

But love and the well being of thecouple are not only matters be-tween the spouses (cf. Jallinoja2000, 24). The attitude of the famil-ial community affects in manyways the couple’s life. The nega-tivity of the Greek family may dis-courage the Finnish woman, butalso put the Greek man in a strangeposition between his wife and the

community. Family, relatives andfriends may constantly interfere inthe couple’s life (both in bona fideand mala fide). This interferencereflects well the clash between a”self-oriented culture” and a”communal culture”, the definitionof marriage ”based on extendedfamily ties” and ”based on the un-ion of two individuals” and finallythe many images and stereotypesthe Greek community and the Finn-ish spouse may have of each other(Alex-Assensoh and Assensoh1998, 106).

Sometimes the husband startedto spend more time with his familyand even changed his behavior tobe less different with his socio-cul-tural milieu. The wife felt that shehad become a burden to the hus-band and an outsider in the Greekfamilial community.

Now and then we quarrelled, inthe beginning we went at it ham-mer and tongs. Our quarrelsstarted when we came to Greece,because he got back to his ownmilieu and (abroad) we had beenboth on a neutral ground. Butwhen we came here, I started tounderstand that it is quite difficultto be between the family and thecommunity. Sometimes I felt thathe was rejecting me a little bit, buthe didn’t know… (Noora, a 31-year-old store manager, 10 years inGreece)

The question of including and ex-cluding the relatives is a consider-able issue in the life of the Greek-Finnish couple (cf. Alex-Assen-soh and Assensoh 1998, 108). Thewife’s adaptation problems andthe external social pressure canaggravate the marital conflicts.

The wife may work her disappoint-ment and anger by incessantly ar-guing with the husband who un-derstands her or refuses to do it.The dependency of the Finnishwoman and her need for constantsupport and company can have anegative influence on the every-day life of the couple. The hus-band cannot always stand thepressure. Sometimes he suffersfrom the serious disputes with hisfamily. Despite all the problems,the Greek husband can be seen asa ”cultural broker” (Breger 1998,142) or even a social negotiatorand representative of the foreignwife in the community and the so-ciety. Wanting it or not, he is in-volved in his spouse’s adaptationprocess.

In a way (the Greek spouses) haveto be our representatives in thesociety, because we behave andthink differently. They must exp-lain all the misunderstandingsabout the behaviour and thewords (so misunderstandingshappen, no matter how onetries?) oh yes and especially thecultural differences, (the spouses)have to conciliate these differen-ces, makes excuses for us and de-fend us… (Ritva, a 51- year-old te-acher, 27 years in Greece)

The cross-generational cohabita-tion is a concrete example of thedifficult relationship between themixed couple and the Greek family.In many cases, the couple lived thefirst months (or even years) withthe parents-in-law or they all livedin the same block. Sharing anapartment or a house was oftendifficult, because the couple couldnot live its own life and the spous-

Siirtolaisuus-Migration 3/2004

18

es had to accept the house rulesmade by the parents. Very oftenthe mothers-in-law had their ownpair of keys to the couple’s apart-ment. The Finnish daughters-in-law interpreted this as ”interfer-ing” (see Björklund 1998, 132) butalso as violation of their privacy(cf. Sissons Joshi and Krishna1998, 176).

...(the mother-in-law) tried at ourhome too, but I forbade it by tellingher that I want to cook, clean andwash, there are part of my obliga-tions, I want to take care of them,was I in a hurry or not, I don’t wanther help and afterwards she under-stood it and left me alone, shedidn’t make that mistake againand I’m grateful for that. She hasno keys and she never comes wit-hout calling first, so she is verythoughtful… (Pirta, a 34-year-oldemployee, 8 years in Greece)

Some couples solved the cohabi-tation/privacy problem by movingto their own apartment or to anoth-er block (cf. Streiff-Fenart 1989,65). Usually the Finnish womenconfronted their mother-in-lawand tried to establish clear physi-cal/symbolical boundaries be-tween her (and the family) and thecouple.

How did the spouses find solu-tions to the conflicts betweenthem? After serious altercationsand crisis, the women’s primitivereaction was to leave the countryand get a divorce. The question ofleaving contains however thequestion of custody. Generallyleaving the country would havemeant leaving the children behind.

To stay together and to keepthe family intact, the couples need

resourcefulness in their life. Thequestion of the difference may beseen as a challenge, but the spous-es may also want to prove wrongthe differences and the negativesocial anticipation (Breger and Hill1998, 25–26). Like Delcroix et al.write ”communication, imagina-tion and tolerance” are needed onan everyday basis in a mixed rela-tionship (1990, 154). The Finnishwomen acknowledged their posi-tion as strangers in the communi-ty, but they refused to take full re-sponsibility of their marriage (cf.Varro 1984, 80). They saw the suc-cess of a cross-cultural marriagedepending on both spouses.

Well I guess that in order to be-come a stable and happy union,the Greek (spouse) must be diffe-rent from other Greeks, he must bemore broadminded, he has beenabroad and he wants to adaptand change. And likewise the Fin-nish (spouse) must show moreperseverance and adapt so thatthe marriage could have alla thechances to become a perfect andhappy one, which is not alwaysthe case in the everyday life, but ifboth want to take one step be-hind, then I think that the Greekand Finnish (spouses) completeeach other, at least in our marri-age, I am very satisfied and I canbend too… (Kirsti)

Like in their couples, the Finnishwomen needed to discover ”ter-rains of concordance” with theirfamily-in-law (Lesbet 1995, 59).This demands respective toler-ance of social, cultural and ethnicdifferences and acceptance of dis-senting opinions. According toChantal Bordes-Benayon, the de-

gree of tolerance of the familiesmay create complications in thecouple’s life, but the couple cansurvive the problems (Chouchan2000, 183–184). Usually communi-cation based on concordance be-tween the family members devel-oped within the years. In morehopeless cases, the couples metvery little together the parents-in-law and some daughters-in-lawcommunicated with the Greekgrandparents only for the sake ofthe children.

Streiff-Fenart sees the mixedmarriage as a ”real laboratory ofcommunication between cul-tures”. It can be a ”privileged placeof tolerance of difference” or a”sounding board” of every inter-cultural misunderstanding andconflict (1989, 13). In the Greek-Finnish case, the spouses had totake care of their relationship andgive it realistic aims (see Järvinen-Tassopoulos 2004). In Sofka Zi-novieff’s study the foreign wivesinterpreted the breakdown of themarriages with Greeks resultingfrom the ”large degree of fantasyand illusion” (1991, 217). An ”un-realizable romanticized image” ofthe spouse (Alex-Assensoh andAssensoh 1998, 110) can compli-cate the mixed couple’s life.

Realism in the Greek-Finnishmarriage meant adaptation to theinternal and external pressures andexpectations. The Finnish new-comer had to clarify her position inthe familial community both to thehusband and the Greek familymembers. The solutions are easierto find ”feet on the ground” than”having one’s head in the clouds”.

In my opinion one should thinkover and consider from different

Challenging differences

19

angles, but of course love is themost important thing, it must beok and then consider other mat-ters too, absolutely, and then it iseasier to succeed one’s feet on theground than have one’s head inthe clouds and then fall suddenly,because it can happen… one mustlive in the reality and it there is aproblem, one should try to work itout…” (Laura)

Conclusion

In front of the negative attitudes ofthe social environment (families,friends, communities, societies),the mixed couples tend to put ahigh premium on love. In the caseof the romantic love, the interdic-tions make the sense of love evenmore powerful (Jallinoja 2000, 68).In the case of a mixed marriage,love can even become an ideologi-cal statement6 . The partners over-rate their relationship based onlove while confronting the opposi-tion of their families. The opposi-tion may favor a romantic view ofthe couple (Streiff-Fenart 1989, 99)and the partners see their mutuallove as a niche, which can existeven without the consent of thesocial environment.

Regardless of the communalopposition, the mixed couplesform ”outposts of intercultural en-counter” (Streiff-Fenart 1989, 12)in the contemporary societies.

Their originality should not be un-derstood as something devaluat-ing the social order, but as a newform of tolerance of the differenc-es. The strength of the mixed mar-riages lies in the concept of ”mixi-ty” which is still often an enigmaboth for the present and the futuremulticultural societies.

In the societies, where the immi-gration policy is based on assimi-lation (e.g. France), the mixed mar-riages are seen as ”indicators ofintegration” of the foreign spous-es. By contracting a marriage witha native, a foreigner would showhis/her desire to establish in thenew society (Varro 1995, 38)7 .Even if integration means adapta-tion in this case, adaptation hasalso meant assimilation of themixed family according to the localcultural and social values (Streiff-Fenart 1989, 8). Therefore assimila-tion does not really privilege mixi-ty.

According to DominiqueSchnapper, ”the notion of mixity isrelative to time, society and milieu(Chouchan 2000, 181–182). Theconcept of ”mixed marriage” itselfhas many definitions (see Järvin-en-Tassopoulos 2004). ”Mixity”defines the ”cultural heterogenei-ty” and ”distance” between thespouses (Neyrand and M’Sili1996, 142)8 . But is this definitionaccurate? Should it not mean theco-existence or even the cross-ex-

istence of cultures in a mixed mar-riage?

Varro and Djaffar Lesbet writethat the discourse of mixity empha-sizes the ”political metaphor” ofthe mixed marriage, favors ”con-trasted representations” and in away questions the integration ofthe couple and the family (1995,19). In other words, it still reflectsthe separation of individuals intodifferent groups, communities andsocieties. But in reality, the mixedmarriages attest that the accept-ance of difference is possible inmany ways.

A mixed marriage unites indi-viduals that represent different so-cial and familial dimensions. Itshows that communication andsocial relations between differentgroups are possible to some extent(Streiff-Fenart 1989, 21, 8). Themodern institution of marriage hasgone through many changes anddifferent variations have replacedits unique institutional representa-tion. The mixed marriage is one ofthese variations. It should not beseen as a threat to the monocultur-al and homogeneous communityor society, but as a possible spaceof negotiation and cross-exist-ence. In part, it could elucidate thedialogue between cultures andhelp to visualize further a multicul-tural society of acceptance andtolerance9 .

1 I have collected for my Ph.D dis-sertation 39 life stories amongFinnish women who are marriedand live permanently in Greece.

2 I interpret the concept of ”danc-er” as referring to the alleged la-ziness, low work morals and un-reliability of the southern man.

3 The concept of ”stranger” high-lights very well the problem of”inclusion” and ”exclusion”. (cf.Stichweh 1997, 6).

N o t e s

Siirtolaisuus-Migration 3/2004

20

4 Without a dowry, there is nei-ther secured future nor econom-ical benefit for the family (cf.Friedl 1986, 49, 51; Salamone &Stanton 1986, 107–112).

5 It is possible that ’touristria’contains implicit connotationsthat refer to the imagined noto-rious reputation of the foreigntourist women in Greece. Theyare said to be ”of the road” inopposition to the domestic im-age of the Greek women (Zinovi-eff 1991, 216–217).

6 Philippe criticizes the ideas of”love marriage” and ”encounterby chance”. She believes thatthey create a false image of themixed marriage. She demands amore objective analysis of theconcept (1994, 221–222).

7 This can also be understood ina negative way. The authoritiesalways fear the false marriagecontracts (Varro 1995, 39).

8 Furthermore the conception ofmixity changes and grows alongwith the color of the skin, thegeographical distance, the na-tionalities, etc. (Neyrand andM’Sili 1996, 18–19).

9 Delcroix et al. see the solutionsfound in the mixed ”laboratory”(couple) a possible source of”inspirations” for politics andsociety (1990, 144).

References

Alex-Assensoh, Yvette & Assen-soh, A.B 1998. The Politics ofCross-Cultural Marriage: An Ex-amination of a Ghanain/African-American case. In Cross-Cultur-al Marriage. Identity and Choice(eds) Rosemary Breger & Ro-sanna Hill. Oxford, NewYork:Berg.

Barbara, Augustin. 1993. Les cou-ples mixtes. Bayard Editions.

Bauman, Zygmunt 1999. Muukalai-set. In Sosiologinen ajattelu. Zyg-munt Bauman. Vastapaino. Juva:WSOY – Kirjapainoyksikkö.

Björklund, Krister. 1998. Suomalai-set Sveitsissä 1944–1996. Tur-ku: Siirtolaisuusinstituutin eri-koisjulkaisut.

Breger, Rosemary 1998. Love andthe State: Women, Mixed Mar-riages and the Law in Germany.In Cross-Cultural Marriage.Identity and Choice (eds) Rose-mary Breger & Rosanna Hill.Oxford, New York: Berg.

Breger, Rosemary & Hill, Rosanna1998. Preface. In Cross-CulturalMarriage: Identity and Choice(eds) Rosemary Breger & Ro-sanna Hill. Oxford, New York:Berg.

Breger, Rosemary & Hill, Rosanna1998. Introducing Mixed Mar-riages. In Cross-Cultural Mar-riage: Identity and Choice (eds)Rosemary Breger & RosannaHill. Oxford, New York: Berg.

Chouchan, Pierre. 2000. Couplesmixtes – pour le meilleur et pourle pire. Voyage dans l’intimitédes familles juives et non-juives.Paris: Romillat.

Delcroix, Catherine et al. 1990. Mar-iage mixte comme rencontre dedeux cultures tout au cours dela vie. Cahiers de CERCOM.

Delcroix, Catherine & Guyaux,Anne 1994. Le mariage mixtecomme ”reflet” d´une sociétépluriculturelle. In Culturesouvertes. Sociétés interculturel-les. Du contact à l´interaction(eds) Claudine Labat & Genev-iève Vermes. Paris: L´Harmattan.

Friedl, Ernestine 1986. The Positionof Women: Appearance and Re-

ality. In Gender & Power in Ru-ral Greece (ed) Jill Dubisch. Prin-ceton, New Jersey: PrincetonUniversity Press.

Haavio-Mannila, Elina 1999. Kau-korakkaus intohimona ja riippu-vuutena Virossa, Pietarissa jaSuomessa. In Tunteiden sosio-logiaa. Elämyksiä ja läheisyyttä(ed) Sari Näre. Helsinki: SKS.

Jallinoja, Riitta. 2000. Perheen aika.Keuruu: Otavan Kirjapaino Oy.

Järvinen-Tassopoulos, Johanna2004. Kreikkalais-suomalainenavioliitto: neuvottelua kahdenkulttuurin leikkauspisteissä. InMonikulttuuriset avioliitot sil-lanrakentajina (ed) Elli Heikkilä.Siirtolaisuusinstituutti. Turku.(http://www.utu.fi/erill/instmigr/art/webreports2.pdf).

Khatib-Chahidi, Jane, Hill, Rosan-na & Paton, Renée 1998. Chance,Choice and Circumstance: AStudy of Women in Cross-Cul-tural Marriages. In Cross-Cul-tural Marriage. Identity andChoice. (eds) Rosemary Breger& Rosanna Hill. Oxford, NewYork: Berg.

Lesbet, Djaffar. 1995. Rencontres.In Les couples mixtes et leursenfants en France et en Alle-magne (ed) Gabrielle Varro. Par-is: Armand Colin.

Neyrand, Gérard. and M’Sili, Marine.1996. Les couples mixtes et le di-vorce. Le poids de la différence.Paris: Éditions L’Harmattan.

Philippe, Claudine 1994. Les divers-es approches adoptées par leschercheurs. In Cultures ou-vertes. Sociétés interculturelles.Du contact à l´interaction (eds)Claudine Labat & GenevièveVermes. L´Harmattan, Paris.

Refsing, Kirsten 1998. Gender Iden-tity and Gender Role Patterns in

Challenging differences

21

Cross-Cultural Marriages: TheJapanese-Danish Case. InCross-Cultural Marriage. Iden-tity and Choice (eds) RosemaryBreger, R & Rosanna Hill. Ox-ford, New York: Berg.

Rotkirch, Anna. 2000. The ManQuestion. Loves and Lives inLate 20th Century Russia. Uni-versity of Helsinki. Departmentof Social Policy. Helsinki: NordPrint.

Salamone, S.D & Stanton, J.B 1986.Introducing the Nikokyra: Ide-ality and Reality in Social Proc-ess. In Gender & Power in RuralGreece (ed) Jill Dubisch. Prince-ton, New Jersey: Princeton Uni-versity Press.

Semafumu, Sanya 1998. Freedom ofChoice or Pandora´s Box? LegalPluralism and the Regulation ofCross-Cultural Marriages inUganda. In Cross-Cultural Mar-riage. Identity and Choice (eds)Rosemary Breger & RosannaHill. Oxford, New York: Berg.

Sissons Joshi, Mary & Krishna,Meena 1998. English and NorthAmerican Daughters-in-law inthe Hindu Joint Family. InCross-Cultural Marriage. Iden-

tity and Choice (eds) RosemaryBreger & Rosanna Hill. Oxford,New York: Berg.

Stichweh, Rudolf 1997. TheStranger – On The Sociology ofIndifference. Thesis Eleven.Sage Publications. 51.

Streiff-Fenart, Jocelyne. 1989. Lescouples franco-maghrébins enFrance. Paris: ÉditionsL’Harmattan.

Streiff, Fenart, Jocelyne. 1994. Prob-lèmes de terminologie et am-biguïté de la notion. In Culturesouvertes. Sociétés interculturel-les. Du contact à l´interaction(eds) Claudine Labat & Genev-iève Vermes. Paris: L´Harmattan.

Varro, Gabrielle. 1984. La femmetransplantée. Une étude du mar-iage franco-américain en Franceet le bilinguisme des enfants.Presses Universitaires de Lille.

Varro, Gabrielle 1994. Sur la con-struction de l’objet «mariagemixte». In Cultures ouvertes.Sociétés interculturelles. Ducontact à l´interaction (eds)Claudine Labat & GenevièveVermes. Paris: L´Harmattan.

Varro, Gabrielle 1995. La notion de”mariage mixte”. In Les couples

mixtes et leurs enfants en Franceet en Allemagne (ed) GabrielleVarro. Paris: Armand Colin.

Varro, Gabrielle & Lesbet, Djaffar1995. Présentation. In Les cou-ples mixtes et leurs enfants enFrance et en Allemagne (ed)Gabrielle Varro. Paris: ArmandColin.

Waldren, Jackie 1998. CrossingOver: Mixing, matching andMarriage in Mallorca. In Cross-Cultural Marriage. Identity andChoice (eds) Rosemary Breger& Rosanna Hill. Oxford, NewYork: Berg.

Yamani, Mai 1998. Cross-CulturalMarriage within Islam: Idealsand Reality. In Cross-CulturalMarriage. Identity and Choice(eds) Rosemary Breger & Ro-sanna Hill. Oxford, New York:Berg.

Zinovieff, Sofka 1991. Hunters andHunted: Kamaki and the Ambi-guities of Sexual Predation in aGreek Town. In Contested Iden-tities: Gender and Kinship inModern Greece (eds) PeterLoizos & Evthymios Papataxi-archis. Princeton UniversityPress.

Tuleva Suomen suurlähettiläs Ka-nadassa, Pasi Patokallio, kävi tutus-tumassa Siirtolaisuusinstituuttiin19.8. Hän on toiminut Ulkoministeri-ön palveluksessa diplomaattina japoliittisissa tehtävissä vuodesta

Suurlähettilään vierailu

1974, mm. Suomen edustajana YK:nturvallisuusneuvostossa ja Suo-men suurlähettiläänä Israelissa.Pasi Patokallio ottaa vastaan Suo-men suurlähettilään viran Kanadas-sa 1. syyskuuta 2004.

22

Abstract

Immigrants’ internal migration inFinland is enlarging the immigrantpopulation in Turku. Primaryreasons for immigrants to changeplace of residence inside Finlandare lack of job and education op-portunities, lack of social relationsand small size of ethnic communi-ties in the first place of residence.The latter reasons lead to difficult-ness in maintaining your own cul-ture; causes mental stress andthus push people to move.Turku’s pull factors are culturallyand religiously active and sizeableethnic groups, relatives and fri-ends living in the city, good con-nections to abroad, warmer climatecompared to northern Finland andbigger city’s wider variety of op-

portunities to mention some. Refu-gees migration inside Finland bur-den the economy of the second re-ceiving municipality, becausegovernment’s assistance on refu-gees integrative activities stay inthe first municipality that initiallyreceived the newcomer. On the ot-her hand immigrants are potentialworkforce to the receiving area,they diversify the cultural activityof the municipality and bring morebusinesses.

Tutkimuksen taustaja tutkimusongelmat

Selvitin pro gradu -työssäni maa-hanmuuttajien Suomen sisällä ta-pahtuvaa muuttoliikettä Turkuunkohdistuneen tapaustutkimuksenkautta. Suuri osa tutkimukseenosallistuneista maahanmuuttajistaoli pakolaistaustaisia. Ajatus tut-kia maahanmuuttajien Suomen si-säistä muuttoliikettä syntyi lehti-kirjoitusten perusteella. Viime vuo-sina lehdistössä on kirjoitettu siitä,miten maahanmuuttajat alkavat ka-saantua Etelä-Suomen suurimpiinkaupunkeihin ja nykyään erityi-sesti Turkuun. Maahanmuuttajienmäärän kasvu Etelä-Suomessa eijohdu enää ainoastaan ulkomailta

Suomeen suuntautuvasta muutto-liikkeestä, vaan myös maahan-muuttajien Suomen sisäisestämuutosta. Lehtien sivuilla onmyös epäilty tiettyjen kuntientyöntävän pakolaisia toisiin kun-tiin maksamalla maahanmuuttajillenormaalia korkeampia muutto-avustuksia tai avustuksia ilmanperusteita. Tämän vuoksi joiden-kin kuntien uskotaan ottavan pa-kolaisia vastaan ainoastaan saa-dakseen heistä valtion maksamatkolmen vuoden korvaukset. Tässäyhteydessä on puhuttu jopa ih-miskaupasta eli kaupankäynnistämaahanmuuttajilla.

Maahanmuuttajia muuttaa Tur-kuun eri puolilta Suomea, ei aino-astaan lähikunnista (kuva 1). Tu-run sosiaalikeskuksen tilaston mu-kaan viisi kuntaa, joista on enitenmuutettu lähivuosina oma-aloittei-sesti Turkuun, ovat Hämeenlinna,Rovaniemi, Kuopio, Oulu ja Kemi.Hämeenlinnaa lukuun ottamattakaikki ovat Pohjois-Suomen kun-tia. Sosiaalitoimiston tilasto sisäl-tää ne oma-aloitteisesti Turkuunmuuttaneet pakolaiset, jotka ovatasioineet sosiaalikeskuksen kan-sainvälisessä palvelukeskukses-sa. Heidän tilastossaan ei ole mu-kana muita maahanmuuttajaryhmiäkuin ne pakolaiset, jotka ovat sosi-

FM Karoliina Kokko työskenteleeTurun työvoimatoimiston kansain-välisten palvelujen osastolla eri-koistyövoimaneuvojana ja Eures-assistenttina. Asiakkaat ovat maa-hanmuuttajia ja ulkomaille työn-hakuun lähteviä suomalaisia. Ar-tikkeli pohjautuu kirjoittajan vuon-na 2002 valmistuneeseen progradu -työhön nimeltä ”Maahan-muuttajien Suomen sisäinenmuuttoliike – tapaustutkimukse-na Turku”.

Maahanmuuttajien Suomensisäinen muuttoliikeMikä vetää Turkuun muualta Suomesta?

Karoliina Kokko

Maahanmuuttajien Suomen sisäinen muuttoliike

23

aalitoimen asiakkaita eivätkä oleTurkuun muuttaessaan menneetkansainvälisen palvelukeskuksensijasta suoraan joidenkin aluetoi-mistojen asiakkaiksi.

Pakolaistaustaisten maahan-muuttajien Turkuun suuntautuvanomaehtoisen muuttoliikkeen vo-lyymi on vaihdellut vuosien aikana,mutta on kuitenkin ollut noususuh-danteessa pidemmällä aikavälillä.Turun kaupungin sosiaalikeskuk-sen kansainvälisen palvelukeskuk-sen ulkomaalaistoimiston tilastojenmukaan Turkuun on vuosien 1990ja 2003 välisenä aikana muuttanutitsenäisesti muista kunnista 1 319pakolaistaustaista henkilöä (Jalo-nen 2004). Taulukosta 1 voi nähdävuosien 1990–2000 välisenä aikanaoma-aloitteisten Turkuun muutta-neiden pakolaisten määrät. Vuoden2001 jälkeisiä muuttoliiketietoja eiole ollut saatavilla kansallisuuksit-tain, minkä vuoksi tätä ajanjaksoa eiole esitetty tilastossa. Turkuunsuuntautuva pakolaisten muuttolii-ke on ollut suurinta vuonna 1998,jolloin tilastossa on nähtävissä sel-keä huippu (Kuva 2). Tällöin Tur-kuun muutti 272 pakolaistaustaistamaahanmuuttajaa itsenäisestimuista kunnista. Näistä 155 henkeäoli entisen Jugoslavian kansalaisia.Turkuun muista kunnista tulleistapakolaisista vuosien 1990–2000 vä-lisenä aikana eniten oli entisen Ju-goslavian kansalaisia. Toiseksi eni-ten tuli irakilaisia, kolmanneksi ira-nilaisia ja neljänneksi vietnamilai-sia. Kyseinen diagrammi, ja siinänäkyvät huiput syineen, ovat mie-lenkiintoisia syvemmän tutkimuk-sen kohteita.

Maassamuuttoa on tutkittu pal-jolti maiden kantaväestön osalta,mutta maahanmuuttajien maassa-muutto on saanut tutkimuksissa

vähemmän huomiota. ErityisestiSuomessa maahanmuuttajienmaassamuutto on uusi tutkimuk-sen kohde. Pro gradu -tutkimuk-sessa selvitettiin, mitkä tekijät oh-jaavat maahanmuuttajien oma-aloitteisia muuttotapahtumiamaamme sisällä ja minkälaisia mo-tiiveja muuttojen ja kohdevalinto-jen taustalta löytyy. Tutkimukses-sa perehdyttiin maassamuutonmolempiin osalohkoihin, kuntienväliseen eli tässä tapauksessa pää-asiassa Turkuun muista kunnistasuuntautuvaan muuttoliikkee-seen, sekä kuntien sisäiseen eliTurun sisäiseen muuttoon. Lisäksitutkittiin lähtökuntien muutto-

apua, muuttojen suuntautumista,muuttojen onnistumista ja mahdol-lisia tulevaisuuden muuttosuunni-telmia. Tutkimuksella selvitettiinniin ikään maahanmuuttajien jasuomalaisen kantaväestön maas-samuuttomotiivien eroavaisuuk-sia. Tämä artikkeli pohjautuu progradu -työni keskeisimpiin tulok-siin ja erityisesti maahanmuuttaji-en Suomen sisäisen muuttoliik-keen taustalla oleviin motiiveihin.Artikkelissa ei kuitenkaan pereh-dytä maahanmuuttajien muuttoi-hin liittyviin tulevaisuudensuun-nitelmiin eikä kantaväestön ja maa-hanmuuttajien muuton motiivieneroavaisuuksiin.

Kuva 1. Turkuun oma-aloitteisesti muuttaneiden pakolaistaustaistenmaahanmuuttajien lukumäärät muuttokunnittain. Kuva pohjautuu Tu-run kaupungin sosiaalikeskuksen tilastoon vuosilta 1998-2003. Läh-de: Jalonen 2004.

Siirtolaisuus-Migration 3/2004

24

Tutkimuksen aineisto

Tutkimus pohjautuu paljolti haas-tatteluihin, jotka on tehty muistakunnista Turkuun muuttaneille 50maahanmuuttajalle. Haastateltavatvalittiin viidestä eri kansalaisuus-ryhmästä, jotka edustavat kolmen-laisia maahanmuuttajia, pakolaisia,paluumuuttajia ja siirtolaisia. Tut-kimukseen valittiin irakilaisia, irani-laisia, entisen Jugoslavian alueenkansalaisia, vietnamilaisia ja enti-

sen Neuvostoliiton alueelta saa-puneita maahanmuuttajia. Jokai-sesta mukana olleesta kansalai-suusryhmästä on haastateltu kym-mentä maahanmuuttajaa. Valitsinneljä ensin mainittua kansalaisuut-ta tutkimukseeni, koska niihin kuu-luvia pakolaisia on saapunut lähi-vuosina eniten Turkuun muistaSuomen kunnista (taulukko 1). Tu-run ja myös koko Suomen suurim-man maahanmuuttajaryhmän muo-dostavat entisen Neuvostoliiton

alueelta saapuneet henkilöt, minkävuoksi he ovat mukana tutkimuk-sessa. Tätä ryhmää edustavienhaastateltujen joukossa on siirto-laisia, pakolaisia ja inkerinsuoma-laisia paluumuuttajia.

Tutkimukseen oli tarkoitus saa-da mukaan enemmän siirtolaisia –eli maahanmuuttajia, jotka eivät oletulleet Suomeen pakolaisina tai pa-luumuuttajina – mutta Turkuunmuualta Suomesta muuttaneitasiirtolaisia oli vaikea löytää. Siirto-laisena tulleet ovat muuttaneetSuomeen useasti avioliiton taityön vuoksi, ja he ovat todennä-köisesti voineet heti asettua asu-maan sinne, missä aviopuolisoasuu tai työ sijaitsee.

Haastatelluista maahanmuutta-jista tasan puolet on naisia ja puo-let miehiä. Sukupuolijakauma ei olekuitenkaan yhtä tasainen kaikkienkansalaisuusryhmien keskuudes-sa. Haastateltujen ikäjakauma ulot-tuu 17-vuotiaista 64-vuotiaisiinmaahanmuuttajiin. Tutkimuksenotos painottuu kuitenkin nuoriinaikuisiin ja vastaa melko hyvinkoko Suomen maahanmuuttajavä-estön ikäjakaumaa, jonka suurinyksittäinen ikäryhmä on 25–34-vuotiaat ja vanhusväestön osuuson pieni. Koko haastattelujoukonkeski-ikä on 33 vuotta ja moodi-ikä35 vuotta. Yli puolet haastatelluis-ta (29 haastateltavaa) on työmark-kinastatukseltaan työttömiä, 10prosenttia on opiskelijoita, ja 12prosentin työmarkkinastatus onjokin muu kuin työssäkäyvä, työ-tön tai opiskelija. Ryhmään muutlukeutuvat äitiyslomalla olevatnaiset sekä kotiäidit.

Haastattelututkimusta voidaanpitää perusteltuna keinona lähes-tyä kysymystä, miksi muutetaan,koska kysymyksen asettelua aja-

Kansalaisuus 1990 1991 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 Yht.Bulgaria - - - 3 - - - - - - - 3Ent. Jugoslavia - - - 3 8 30 11 71 155 37 40 355Irak - 1 - 9 - 19 6 25 44 20 76 200Iran - 7 14 13 14 5 3 3 40 21 44 164Libanon - - 1 4 - - 4 - - - - 9Romania - - - 1 - - 1 - - - - 2Somalia - - 1 1 - - 2 6 1 1 - 12Sri Lanka - - - 2 1 - - - - - - 3Turkki - - - - - - - - 4 - - 4Vietnam - 2 - - - 16 12 11 28 - - 69Zaire - - - 1 - - - - - - - 1Yhteensä 2 8 16 37 23 70 39 116 272 79 160 822

Taulukko 1. Itsenäisesti muista kunnista Turkuun muuttaneet pakolai-set kansalaisuuksittain vuosina 1990–2000.

Kuva 2. Pakolaisten Turkuun suuntautuvien oma-aloitteisten muuttojenmäärien kehitys vuosien 1990 ja 2003 välisenä aikana. Lähde: Jalonen2004.

Maahanmuuttajien Suomen sisäinen muuttoliike

25

tellen vastausta ei löydy tilastoistaeikä postikyselyn tekeminen maa-hanmuuttajille tuottaisi todennä-köisesti riittävää vastausprosent-tia. Lomakkeita olisi myös jouduttutekemään usealla eri kielellä. Onniin ikään huomattava, että kaikkimaahanmuuttajat eivät osaa vält-tämättä lukea tai kirjoittaa, aina-kaan latinalaisin kirjaimin. Lisäksimonet maahanmuuttajat saattavatsuhtautua täytettäviin lomakkei-siin epäluuloisesti ja jopa pelon-omaisin tuntein, mikä johtuu koke-muksista, joita heillä on kotimaas-saan ollut viranomaisten kanssa.Nämä kokemukset olisivat voineetvaikuttaa lomakkeen täyttämiseen.

Haastateltavat etsittiin niin sa-notusti kentältä, koska käytössä eiollut tilastoja muista kunnista Tur-kuun muuttaneista maahanmuut-tajista. Haastateltavien tavoittami-nen oli käytännössä melko pitkä javaivalloinen prosessi. Ensin tulimiettiä paikat, joista yleensäkin ta-voittaisi maahanmuuttajia. Tämänjälkeen tuli löytää sellaisia maa-hanmuuttajia, jotka edustivat juuritutkittavia kansalaisuuksia ja jotkaolivat muuttaneet Turkuun muual-ta Suomesta ja asuivat edelleenTurussa. Heidän tuli mieluiten pu-hua suomea tai englantia (muuta-massa haastattelussa käytettiintulkkia) ja vielä suostua haastatel-taviksi. Haastateltavien löytämi-nen vei näiden kriteerien täyttämi-sen vuoksi paljon aikaa. Muutamahenkilö myös kieltäytyi haastatte-lusta. Kieltäytymisen syitä olivathuono kielitaito tai yleinen epäluu-loisuus haastattelua kohtaan. En-simmäiset haastateltavat tavoitet-tiin erilaisista Turussa toimivistamaahanmuuttajien yhdistyksistä,Turun työvoimatoimiston kan-sainvälisistä palveluista, Turun ai-

kuiskoulutuskeskuksesta, katoli-sesta kirkosta ja etnisistä kaupois-ta. Ensimmäisten haastateltaviensaavuttamisen jälkeen informant-tien löytyminen eteni paljolti lumi-palloefektin tavoin. Maahanmuut-tajien etnisillä verkostoilla on tätenollut suuri merkitys haastateltavi-en etsinnässä, ja verkostot tuntui-vat toimivan hyvin.

Maahanmuuttajienalueellinen jakautuminenSuomessa ja Turussa

Puolet Suomen maahanmuuttajistaasuu Uudellamaalla (kuva 3). Siellähe ovat keskittyneet erityisesti Hel-sinkiin, jossa heitä asuu yhteensä28 812 henkeä. Koko pääkaupunki-seudulla eli Suur-Helsingin alueella,johon tässä luetaan mukaan myösEspoo ja Vantaa, asuu yhteensä yli44 000 maahanmuuttajaa. Pääkau-punkiseudun jälkeen Turku onmaamme toiseksi suurin maahan-muuttajien keskittymä. Turussaasuu lähes 7 500 maahanmuuttajaa.(Tilastokeskus 2004).

Turussa maahanmuuttajiensuurimmat keskittymät ovat kau-pungin itäosissa niin kuin Helsin-gissäkin. Turussa merkittävimmätmaahanmuuttajien suosimatasuinalueet ovat Lauste ja Varis-suo sekä Ylioppilaskylä ja Halinen.Näillä alueilla maahanmuuttajiensuhteellinen osuus alueen väes-töstä on suurempi kuin muilla Tu-run alueilla. Esimerkiksi Lausteenasukkaista 16,8 prosenttia on ulko-maalaisia ja Varissuon 14,4 pro-senttia. Vaikka Lausteella ulko-maalaisten suhteellinen osuus onsuurin, asuu maahanmuuttajiamäärällisesti eniten Varissuolla.Varissuolla heitä asuu 1 335 ja

Lausteella 604. Lausteella on muu-tamia kerrostaloja, joissa asuu lä-hes ainoastaan maahanmuuttajia.Näillä alueilla asuu myös paljontyöttömiä – ja erityisesti pitkäai-kaistyöttömiä – suomalaisia. Itä-Turun alueen oloja pyritään paran-tamaan Itä-Turku projekti 2000+-ohjelmalla, jonka eräs kehittämis-teema on syrjäytymisen ehkäisy,tasa-arvo ja monikulttuurisuus.

Pakolaisten jainkerinsuomalaistenkuntiin sijoittaminen

Pakolaiset sijoittuvat Suomeen tul-lessaan kuntiin, jotka haluavat heitävastaanottaa, kun taas inkerinsuo-malaiset paluumuuttajat asettuvatsinne, mistä heille löytyy asunto.Suomessa pakolaisilla ja muilla maa-hanmuuttajilla on kuitenkin samatoikeudet muuttaa maan sisällä kuinmaan kantaväestölläkin.

Pakolaisten vastaanotto kuntiinperustuu vapaaehtoisuuteen. Kun-nat saavat itse päättää, haluavatkone vastaanottaa pakolaisia ja kuinkapaljon, vai eivätkö halua. Turvapai-kanhakijat pyritään sijoittamaan en-sisijaisesti johonkin sen työvoima-ja elinkeinokeskusalueen kuntaan,jonka vastaanottokeskuksessa heovat odottaneet turvapaikkapää-töstään. Sijoitus sellaiselle alueelle,jossa ei ole pakolaisten vastaan-otosta sopimusta tehneitä kuntia tainiissä pakolaisille asuntoja, ei olemahdollista. Pakolaisten omat toi-vomukset heitä sijoitettaessa pyri-tään ottamaan huomioon mahdolli-suuksien mukaan. Erityisesti vaikut-tavia tekijöitä ovat sukulaisuussuh-teet, erityispalvelujen tarve, esimer-kiksi tietynlaisen terveydenhuollontai koulutuksen tarve, sekä kuulumi-

Siirtolaisuus-Migration 3/2004

26

nen harvinaiseen etniseen tai kieli-ryhmään.

Kiintiöpakolaisella on Suomeentullessaan oleskelulupa valmiina.Suurin osa kiintiöpakolaisista si-joitetaan eri kuntiin 15–35 hengenryhmissä, joissa kaikki edustavatsamaa etnistä ryhmää. Tavoitteenaon, että ryhmä olisi mahdollisim-man tasapainoinen ja monipuoli-nen ja että se sisältäisi sekä perhei-tä että yksineläjiä. Sijoitettaessaotetaan huomioon myös pakolai-sen mahdollisesti jo Suomessaasuvat perheenjäsenet niin ettähänet sijoitetaan samaan kuntaanperheenjäsentensä kanssa, josmahdollista. Sukulaisuussuhtei-den huomioonottaminen voi kui-tenkin toisaalta vaikeuttaa tasapai-noisten ryhmien luomista. Tällöinryhmä, joka sijoitetaan ensi kertaapakolaisia tai tiettyä etnistä ryh-mää vastaanottavaan kuntaan,saatetaan joutua kokoamaan pie-nestä joukosta, jolla ei ole mitäänyhteyksiä Suomeen, koska ne, joil-la yhteyksiä on, sijoitetaan suku-laistensa lähelle. Pakolaisten sijoit-

tamisella Suomen alueella on pyrit-ty pitkäjänteisyyteen siten, ettäsamaa etnistä ryhmää sijoitettai-siin samaan kuntaan eri vuosina-kin, jotta muodostuisi kooltaan tar-peeksi kattava yhteisö sosiaalis-ten suhteiden solmimiseksi jaoman kulttuurin ylläpitämiseksi.

Inkerinsuomalaisten maahantu-lokäytäntöön liittyy se, että heodottavat oleskeluluvan saamis-taan kotimaassaan. Käytännössähe eivät ole kuitenkaan päässeetSuomeen oleskeluluvan saatuaanennen kuin heille on löydettyasunto.

Pienemmistäkunnista Turkuun

Tutkimukseen osallistuneet maa-hanmuuttajat ovat tulleet Turkuuneri puolilta Suomea. Suurin osaheistä oli asunut alun alkaen La-pissa tai Pohjanmaalla. Tässä tut-kimuksessa Oulu, Rovaniemi jaKemi ovat lähtökunnista vahvim-min edustettuina. Muuttajat tuli-

vat lähes poikkeuksetta Turkuapienemmistä, paljolti alle 50 000asukkaan, kunnista. Muutoissa olinähtävissä asteittaista luonnetta,sillä muutot eivät aina suuntautu-neet suoraan Turkuun. Tällaisessaetappimuutossa on tyypillistä siir-tyminen ensin läheisempiin kuntiinja vasta sieltä Turkuun. Maahan-muuttajien kuntien välisiin muut-toihin ovat vaikuttaneet monet eritekijät, joita seuraavissa kappaleis-sa käsitellään. Usein paljastui, ettämaahanmuuttajilla ei ensimmäises-sä asuinpaikassaan ollut sellaisiatekijöitä, joiden avulla he olisivatkiinnittyneet sinne. He valittivatsijoituskuntiensa pienuutta ja elin-mahdollisuuksien heikkoutta niis-sä. Monelle myös Turun Pohjois-Suomea lämpimämpi ilmasto ja Tu-run laajemmat ja halvemmat palve-lut (esim. etniset kaupat) olivathuomattava muuton syy.

Etnisyyteen ja kulttuuriinliittyvät muuttotekijät

Maahanmuuttajat vaihtavat asuin-paikkaansa Suomen sisällä useinyksinäisyyden tunteen, sosiaalis-ten kontaktien puutteen sekä etni-syyteen liittyvien tekijöiden vuoksi.Uudelleen sijoittumiseen vaikuttaapaljon muuttajien sukulaisten ja ys-tävien sijainti Suomessa. Turkuunvetää halu päästä lähelle omaa et-nistä ryhmää, sukulaisia ja ystäviä,jotka asuvat Turussa. Ystävien jasukulaisten merkitys korostuu sil-loin, kun ollaan vieraassa maassa jakulttuurissa, eikä olla esimerkiksityöelämän kautta saatu kontaktiamaan kantaväestöön. Tässä tilan-teessa maahanmuuttaja hakee tukeaja turvallisuuden tunnetta oman et-nisen ryhmänsä muista jäsenistä,

Kuva 3. Suomen kaupungit, joissa asuu eniten ulkomaan kansalaisia.Lähde: Tilastokeskus 2004.

Maahanmuuttajien Suomen sisäinen muuttoliike

27

eritoten ystävistään ja sukulaisis-taan. Eräs tutkimukseen osallistu-nut Varissuolle muuttanut vietnami-laisnainen toteaakin, miten tärkeäähänelle on saada olla muiden vietna-milaisten seurassa. Hän puhuu Va-rissuosta pienenä vietnamilaisenakylänä ja sanoo maanmiestensä läs-näolon rauhoittavan mielialaansa.Oman etnisen yhteisön tuella onsuuri merkitys maahanmuuttajanhenkisen hyvinvoinnin ja omanidentiteetin kannalta. Sellaiset maa-hanmuuttajat, joilta puuttuu omanyhteisön tuki, ovat erityisen riskialt-tiita mielenterveysongelmille. Tä-män vuoksi omalla yhteisöllä katso-taan olevan suojaava vaikutus maa-hanmuuttajan selviytymisessä kult-tuurien kohtaamisesta ja sopeutu-misesta uuteen yhteiskuntaan.

Oman kulttuurin säilyttäminenon siis huomattavan tärkeä maa-hanmuuttajien henkisen hyvin-voinnin kannalta. Kulttuuristen te-kijöiden ylläpito oli usein koettuhankalaksi ensimmäisessä asuin-paikassa, jossa muuttajien oma et-ninen ryhmä oli pieni. Turku vetää-kin maahanmuuttajia puoleensajuuri monien eri etnisten ryhmiensuurehkon koon vuoksi – ja tätäkautta syntyneen kulttuurillisen jauskonnollisen toiminnan runsau-den vuoksi. Turussa toimivia kult-tuuriyhdistyksiä pidetään tärkei-nä. Vietnamilaisten keskuudessaerityisen tärkeäksi koetaan katoli-sen kirkon toiminta ja vietnamin-kielisen papin läsnäolo Turussa.

Oman kulttuurin säilyttämiseenja etnisen ryhmän läsnäoloon liittyymyös valtioiden rajat ylittävien mui-hin maanmiehiin kohdistuvien yhte-yksien ylläpito. Näiden kulttuuris-ten, sosiaalisten ja poliittisten (esi-merkiksi puoluetoiminta) transna-tionaalien yhteyksien ylläpito on

maahanmuuttajien mielestä Turus-sa helpompaa kuin heidän entisissäasuinkunnissaan. Turun hyviä lii-kenneyhteyksiä muualle maailmaan,Eurooppaan ja erityisesti Ruotsiin,missä monella maahanmuuttajallaon sukulaisia tai ystäviä, pidetääntärkeinä yli rajojen menevien suhtei-den säilyttämisessä. Maahanmuut-tajien kollektiiviselle kulttuurille ontyypillistä perhekäsityksen laajuus.Sukulaisvierailuja tehdään puolin jatoisin Ruotsin ja Suomen välillä.Transnationaalien yhteyksien yllä-pito luo maahanmuuttajille koheesi-on tunnetta ja liittää yhteen hajal-laankin olevan etnisen yhteisön.Eräs Pohjanmaan pikkukunnastamuuttanut maahanmuuttajamies ku-vasi Turkua seuraavasti: ”Turku onsatamakaupunki ja paljon lähempä-nä muuta maailmaa kuin minun enti-nen asuinkuntani Pohjanmaalla.Ruotsi on myös lähellä ja siellä onpaljon enemmän ulkomaalaisia kuinSuomessa.”

Kulttuurisiin tekijöihin liittyymyös kielen merkitys Turkuun ve-tävänä tekijänä. Maahanmuuttajathaluavat muuttaa Turkuun, koskaTurussa oman etnisen ryhmänedustajien runsauden vuoksi lap-set saavat omakielisiä ystäviä jaoman kielen opetusta. Kielikysy-mys tulee esiin muuton motiiveis-sa myös ruotsinkielisistä kunnistapois muuttaneiden maahanmuut-tajien keskuudessa. He haluavatvähemmistökielen sijasta oppiamaan pääkielen.

Työ- ja opiskelu-mahdollisuudet Turkuunvetävinä tekijöinä

Maahanmuuttajien ollessa useintyömarkkinastatukseltaan työttö-

miä he muuttavat Turkuun myösparempien työnsaantimahdolli-suuksien toivossa. He toivovatsaavansa töitä esimerkiksi Turunrunsaan maahanmuuttajaväestönperustamissa liikkeissä. Tutkimuk-seen osallistuneista maahanmuut-tajista erittäin harva kuitenkaan olityöllistynyt Turkuun muutettu-aan. Maahanmuuttajat ajattelevatmyös opiskelumahdollisuuksienolevan Turussa paremmat verrat-tuna lähtökuntaansa. Ensimmäi-sessä asuinkunnassaan he ovatmonesti joutuneet odottamaankauan esimerkiksi työvoimapoliit-tisille kursseille pääsyä, ja uskovatTurussa tämän ongelman väisty-vän. Jos maahanmuuttaja ei oleensimmäisessä asuinpaikassaanpäässyt edes perustavanlaatuisil-le kursseille, kuten kielikursseille,ovat hänen mahdollisuutensa saa-da töitä heikot, sillä yleensä perus-vaatimus työllistymiselle on suo-men kielen osaaminen. Tämä tilan-ne ei luo hyvää perustaa maahan-muuttajan kotouttamispyrkimyk-sille.

Negatiiviset maahan-muuttaja-asenteet jailkivalta muuttoontyöntävinä tekijöinä

Maahanmuuttajien Suomen sisäi-sessä muuttoliikkeessä työntävä-nä tekijänä toimivat niin ikään suo-malaisten asukkaiden asenteet.Erityisesti pienillä paikkakunnillasuomalaisia asukkaita pidetäänusein ahdasmielisinä ja kokematto-mina ulkomaalaisista. Suuremmas-sa kaupungissa, kuten Turussa,maahanmuuttajat uskovat suoma-laisten olevan tottuneempia erikulttuureihin ja tämän vuoksi su-

Siirtolaisuus-Migration 3/2004

28

vaitsevampia ulkomaalaisia koh-taan. Jotkut tutkimukseen osallis-tuneet maahanmuuttajat olivatvaihtaneet asuinkuntaansa heihinkohdistuneen nimittelyn, ahdiste-lun ja ilkivallan vuoksi. Ahdisteluaja häiriötä voivat aiheuttaa jokopaikkakunnan muut maahanmuut-taja-asukkaat tai suomalaiset. Suo-malaisten aiheuttamat häiriöt liitty-vät usein muukalaisvihaan tai ra-sismiin. Myös saman ulkomaankansalaisten keskuudessa onesiintynyt niinkin suuria ongelmia,että asuinpaikan ja jopa henkilölli-syyden vaihto on ollut Suomessatarpeen turvallisuussyistä. Ongel-mia on syntynyt saman maahan-muuttajaryhmän erilaisten sisäis-ten ryhmien välillä, jotka poikkea-vat toisistaan esimerkiksi uskon-noltaan tai etnisyydeltään.

Miksi muutetaanjuuri Turkuun?

Voidaan miettiä, miksi maahan-muuttajat muuttavat juuri Tur-kuun eivätkä esimerkiksi Suur-Helsinkiin tai Tampereelle, joillaon suuri maahanmuuttajaväestö jajopa paremmat työ- ja opiskelu-mahdollisuudet sekä palvelut.Tärkein juuri Turkuun vetävä teki-jä on maahanmuuttajien halumuuttaa ystäviensä ja sukulais-tensa luo, jotka jo asuvat Turussa.Turku saattaa olla myös ainoapaikka Suomessa, josta muuttoaharkitseva maahanmuuttaja tietääjotakin oman asuinkuntansa lisäk-si. Helsingin kalliimpi vuokratasoja asuntojen vaikea saatavuusovat myös vaikuttaneet mitä ilmei-semmin maahanmuuttajien asuin-paikan valintaan. Joskus muute-taan myös vain muiden perässä,

kun halutaan pysyä yhdessä omanetnisen lähiyhteisön kanssa.

Maahanmuuttajienmuuttoliike Turunkaupungin sisällä

Maahanmuuttajien keskuudessaTurun kaupungin sisällä ja sen erilähiöiden välillä muuttaminen onmelko yleistä. Muuttohalukkuuttaon enemmänkin kuin toteutuneitamuuttoja. Kaupungin sisäinenmuuttoliike olisi todennäköisestivielä vilkkaampaa, jos uuden asun-non saaminen olisi ulkomaalaisillehelpompaa ja kustannukset mata-lampia. Muuttaessaan kaupunginsisällä maahanmuuttajat vaihtavatharvoin asumismuotoa. He muut-tavat lähes poikkeuksetta kerros-talosta kerrostaloon. Pientalo- ja ri-vitaloasuminen on maahanmuutta-jien keskuudessa melko harvinais-ta. Pientaloasumista pidetään kal-liina.

Turun sisäisten muuttojen syy-nä on usein halu muuttaa toisenlai-seen asuntoon. Asunto koetaanlasten lukumäärän kasvaessa liianpieneksi, ja kun lapset ovat muut-taneet pois kotoa, liian suureksiperheelle. Monet ovat muuttaneetalun alkaen liian pieneen asun-toon, sillä asunnon hankinnan vai-keuden vuoksi on täytynyt tyytyäsiihen, minkä on saanut. Asunnonvaihdossa maahanmuuttajat etsi-vät myös parempikuntoista taivuokratasoltaan edullisempaaasuntoa kuin aikaisempi.

Asuinalueen tai kerrostalonrauhattomuus oli monen Turun si-sällä asuinpaikkaa vaihtaneenmaahanmuuttajan muuton motiivi.Jotkut pitivät myös muiden ulko-maalaisten runsautta naapurus-

tossa kielteisenä tekijänä ja halusi-vat tämän vuoksi muuttaa. Heidänmukaansa ulkomaalaiskeskittymätovat rauhattomia ja saavat suoma-laisissa aikaan rasistisia piirteitä.Monet taas kokevat ulkomaalais-ten tai oman etnisen ryhmän edus-tajien läsnäolon miellyttäväksi jaitselleen tärkeäksi, minkä vuoksihe varta vasten haluavat maahan-muuttajien asuttamille alueille.Maahanmuuttajien mielipiteet ul-komaalaisten asuttamista alueistaovat siis eriäviä. Toisia ne vetävätpuoleensa, kun taas toisille ne toi-mivat muuttoon työntävinä tekijöi-nä.

Muuttoapu jamuuton esteet

Suomessa muuttoavustusta anne-taan henkilöille, jotka kuuluvat toi-meentulotuen piiriin ja muuttavatpois kunnan alueelta tietyin perus-tein. Perusteena voivat olla muut-tokohteessa sijaitseva työ-, har-joittelu- tai opiskelupaikka tai esi-merkiksi erityiset perhesyyt. Maa-hanmuuttajat saavat usein jonkin-laista avustusta lähtiessään asuin-kunnasta pois. Perusteena on pää-asiassa sukulaisten asuminenmuuton kohdekunnassa. Jotkutkunnat tuntuvat maksavan maa-hanmuuttajille muuttoavustuksiailman selkeitä perusteita, sillä aina-kaan kaikki haastateltavat eivätvaikuttaneet tietävän, mitä edellämainittuja perusteita heidän saa-mallaan muuttoavustuksella oli ol-lut.

Monet maahanmuuttajat koki-vat asunnon löytämisen Turussahyvin vaikeaksi. Sopivan tai edeskohtuullisen sopivan asunnonlöytämisessä saattaa mennä kuu-

Maahanmuuttajien Suomen sisäinen muuttoliike

29

kausia tai jopa vuosia. Maahan-muuttajat kokivat usein myös syr-jintää asuntoa etsiessään. Vuok-ranantajat tunnistavat jo puheli-messa kielitaidon perusteella ulko-maalaisuuden ja kieltäytyvät jol-lain syyllä vuokraamasta asuntoa.Asunnon saamista heikentää niinikään monen maahanmuuttajantyöttömyys. Muuttoa hankaloittaaasunnon löytymisen lisäksi takuu-vuokrien ja välityspalkkioiden ai-heuttama muuton kalleus.

Uudet Turkuun muuttajat saa-vat usein kaupungissa asuvilta su-kulaisiltaan ja ystäviltään apuaasunnon hankinnassa ja tämä vai-kuttaa useasti siihen, mihin päinTurkua uusi tulija sijoittuu. Suurinosa muuttaa ensin jo entuudes-taan maahanmuuttajien suosimillealueille, Lausteelle tai Varissuolle,josta maahanmuuttajat tuntuvatsaavan asunnon helpoiten ja jostauudelle kaupunkilaiselle löytyyapua omanmaalaistensa keskuu-desta. Näillä alueilla vuokrataso onmyös halvempi kuin monilla muillaTurun alueilla. Lausteen ja Varis-suon lähiöitä voidaankin pitääeräänlaisina sisääntuloasuinaluei-na Turkuun muuttaville maahan-muuttajille. Niistä muutetaan toisil-le alueille, kun ollaan kotiuduttukaupunkiin tai saatu työpaikka.Asuntojen tarjontatilanne maa-hanmuuttajille, hintataso ja ystä-vä- sekä sukulaisuussuhteet ovattäten tekijöitä, jotka ohjaavat uu-den Turkuun muuttajan sijoittu-mista kaupunkiin.

Johtopäätökset

Turun kaupungille maahanmuuttaji-en Suomen sisäisellä muuttoliikkeel-lä on sekä kielteisiä että myönteisiävaikutuksia. Turkuun suuntautuva

maassamuutto vaikuttaa kaupunginväkilukuun kasvattavasti. Verotulo-ja maahanmuuttajat eivät kuiten-kaan tuota kaupungille paljon, kos-ka heidän työttömyysasteensa onkorkea. Myönteistä Turun kaupun-gille on se, että maahanmuuttajatmonipuolistavat kaupungin kult-tuuritoimintaa ja tuovat lisää liiketoi-mintaa, muun muassa erikoisliikkei-tä. He ovat myös kaupungille tule-vaisuudessa tarpeellista työvoimaa.Jotta heidän työpanostaan voitai-siin tulevaisuudessa hyödyntää,tarvitaan yleistä asennemuutosta japanostusta maahanmuuttajia ko-touttaviin toimenpiteisiin, kuten kie-li- ja ammatillisten kurssien tarjon-taan.

Maahanmuuttajien Turkuunmuuttamisen ongelmana on kau-pungin sosiaali- ja työvoimapalve-luita kuormittava vaikutus. Muu-tot rasittavat tulomuuttokaupun-gin taloutta. Valtio maksaa ainoas-taan maahanmuuttajan ensimmäi-selle asuinkunnalle avustuksiamaahanmuuttajan vastaanotostaja kotouttamisesta, mutta ei toisel-le kunnalle – tässä tapauksessaTurulle – johon maahanmuuttajaon oma-aloitteisesti muuttanut.Maahanmuuttajien maassamuut-toa estäisi suurehkojen samojenetnisten ryhmien asuttaminen sa-malle alueelle sekä maahanmuutta-jakoulutuksen ja työnsaanti-mahdollisuuksien parantaminenheidän ensimmäisissä asuinkun-nissaan. Työnsaantimahdolli-suuksien kasvattaminen on tieten-kin koko maata koskeva yhteis-kunnallinen ja kansantaloudelli-nen kysymys, mutta ainakin opis-kelumahdollisuuksiin voitaisiinkunnissa panostaa enemmän.

Kuntien vapaaehtoisuuteen pe-rustuva pakolaisten vastaanotto-

käytäntö vaikuttaa suuresti siihen,miten pakolaistaustaiset maahan-muuttajat sijoittuvat alueellisestiSuomessa. Samaan kuntaan ei voi-da käytännössä sijoittaa enempäämaahanmuuttajia kuin kunta on lu-pautunut vastaanottamaan. Ei voi-da myöskään tietää, aikooko kun-ta, johon sijoitetaan jonain vuonnapakolaisia, ottaa myös seuraavanavuonna pakolaisia vastaan. Va-paaehtoisuuteen perustuva vas-taanottokäytäntö hankaloittaahuomattavasti suunnitelmallistapakolaisten sijoituspolitiikkaa, jatämän vuoksi maahanmuuttajaryh-mät saattavat jäädä monissa kun-nissa pieniksi. Pieni kaupunki, jos-sa oma etninen yhteisö on pieni jatyö- ja opiskelumahdollisuudetovat heikot, sysää maahanmuutta-jia vaihtamaan asuinpaikkaansaSuomen sisällä. Maahanmuuttaji-en Suomen sisäisen muuton vo-lyymi on täten paljolti riippuvainensiitä, mihin maahanmuuttajat onalun perin sijoitettu. Turku toimiisuuren maahanmuuttajaväestönsävuoksi mitä todennäköisemmin tu-levaisuudessakin lisää maahan-muuttajia vetävänä paikkana, josvain asuntoja on saatavana.

Kunnan sisäisillä maahanmuut-tajakeskittymillä on sekä hyvätettä huonot puolensa. Toisaaltamaahanmuuttajat kokevat saavan-sa uusina tulokkaina samalla alu-eella asuvilta muilta maahanmuut-tajilta apua asioiden hoidossa jakaupunkiin tutustumisessa. Toi-saalta taas maahanmuuttajakeskit-tymiä pidetään rauhattomina ja ul-komaalaisvastaisuutta herättävä-nä tekijänä. Keskittymissä asuvatmaahanmuuttajat eivät ehkä saakontakteja maan kantaväestöön,heidän suomenkielensä ei kehityeikä integroitumista uuteen yhteis-

Siirtolaisuus-Migration 3/2004

30

kuntaan tapahdu. Esimerkiksi jot-kut Lausteen ainoastaan maahan-muuttajien asuttamat kerrostalotkoetaan asuinmukavuudeltaanhuonoiksi ja turvattomiksi. Kerros-talojen asukasvalintojen monipuo-lisuuteen tulisikin kiinnittää huo-

Artikkeli pohjautuu kirjoittajanvuonna 2002 valmistuneeseenmaantieteen alan pro gradu -työhönMaahanmuuttajien Suomen sisäi-nen muuttoliike – tapaustutkimukse-na Turku. Koko tutkimus on luetta-vissa Siirtolaisuusinstituutin inter-netsivulla (http://www.migration-institute.fi/db/articles/art.php?artid=16), jossa näkyvät myös tutkimuk-sen tarkat lähdetiedot.

miota. Kaupungin sisäisessä asu-mispolitiikassa olisi myös hyödyl-listä panostaa eri asuinalueidensosiaaliseen monipuolisuuteen.Ne maahanmuuttajat, jotka ovattyöttömiä ja sosiaalitoimen asiak-kaita, asuvat Turussa asuinalueil-

la, joissa myös suomalaisten työt-tömien ja pitkäaikaistyöttömienmäärät ovat korkeita. Tällaiset kes-kittymät eivät voi olla ilmapiiriltäänkovinkaan suotuisia asuinalueitakenellekään.

Numerotietojen päivitystä var-ten käytetyt muut kuin pro gradu-työn lähteet:Jalonen, P. <pirkko.jalonen@turku.

fi> (2004). Henkilökohtainensähköpostiviesti 24.2.2004.

Tilastokeskus (2004). Väestömuu-tostietoja ja väestötietoja alueit-

tain 1980–2002. <http://statfin.stat.fi/statweb/start.asp?LA=fi&DM=SLFI&lp=catalod&clg=vaesto>[22.2.2004]

Lähteet

Matti Hakala (syntynyt 1865) Ilma-joelta meni Amerikkaan 1800 ja1900-lukujen vaihteessa. Hän olitöissä rautateillä Michiganissa jaonnistui säästämään rahavarojaanniin, että palattuaan kotipitäjäänsäosti maata ja rakensi perheelleenhirsitalon Amerikan taaloilla noinsata vuotta sitten. Nyt Hakalantalo on purku-uhan alla, sillä senpaikalle on tarkoitus tehdä polku-pyörätie.

Vaasan tiepiiri on valmis lahjoit-tamaan talon siirtolaisuusmuseol-le, kunhan se viedään pois koh-tuullisessa ajassa. Talosta tulisisuunnitellun Siirtolaisuusmuseon”Amerikan raitin” ensimmäinenhistoriallinen siirtolaisrakennus.

Matti Hakalan pojanpoika, Flo-ridassa asuva Esa Hakala, on teh-

Amerikanrahoilla rakennettu pohjalaistalo ym. lahjoituksia

nyt merkittäviä lahjoituk-sia Peräseinäjoelle suun-nitellulle Siirtolaisuusmu-seolle. Kuten monetmuutkin siirtolaiset ja siir-tolaisten jälkeläiset eripuolilta maailmaa, joitakiitämme heidän innos-tuksestaan tähän asiaan!

PeräseinäjoellesuunnitellulleSiirtolaismuseolletoivat kesällälahjoituksia mm.(vas.) Esa HakalaFloridasta sekäTuula Waller jaMauno HojolaTorontosta,Kanadasta.

31

Australia on ollut Suomen uutisis-sa kuluneen vuoden aikana pääasi-assa kahdesta syystä: Australianjoukkojen osallistuminen Irakin so-taan sekä Australian lammaslastinseilauttaminen merellä kenenkäänhaluamatta sitä. Kommentoimattatai arvioimatta Irakin sodan merki-tystä, Australian poliittisessa his-toriassa on kuitenkin muita tekijöi-tä, joiden merkitys varsinkin Aust-ralian lähialueilla ja kansainvälises-sä politiikassa on huomattava toi-sen maailmansodan jälkeen. Se to-siasia, että Australia on siirtolais-ten asuttama manner, on ollut lei-maa-antavaa Australian kansain-välisessä kanssakäymisessä jo1700-luvun lopulta lähtien. Edel-leen Australian yhteiskunnassa jasiirtolaisuuspolitiikassa on nähtä-vissä jäänteitä 1800- ja 1900-luvunalun asenteista ja syrjivästä siirto-laisuuskäytännöstä. Näistä esi-

merkkejä ovat mm. pääministeriJohn Howardin takkuinen pako-laisuuspolitiikka käännytyksineenja pakolaisten asutusleireineen,sekä 1990-luvun lopussa Australi-assa mainetta niittänyt One Nati-on -puolue, joka vaati tiukkoja es-teitä aasialaisten muutolle Austra-liaan.

Laaja manner, vähän väkeä

Toisen maailmansodan jälkeenAustraliassa oli noin 7 miljoonaaasukasta, joista noin 99 % oli val-koihoisia ja noin 90 % brittilähtö-isiä. Sodan jälkeen Australia yrittiitsepintaisesti pitää kiinni kanssa-käymisestään Euroopan maiden,etenkin Ison-Britannian, kanssa jalähes sivuuttaen naapurimaan-osansa Aasian. Tämä kehitysAustralian siirtolaisuuspolitiikas-sa sekä ulkopolitiikassa alkoi tuot-taa ongelmia, ja nämä ongelmat tu-livat ilmi etenkin Australian asen-teellisen, jopa rasistisen siirtolai-suuspolitiikan kautta. Australianpoliitikot, joitakin poikkeuksia lu-kuun ottamatta, eivät 1950- ja 1960-luvuilla tunnustaneet geopolitii-kan ja lähialueiden tärkeyttä. Aasi-an maat olivat konkreettisesti lä-hellä Australiaa, mutta ideologisel-la perustalla Australian poliitikothalusivat pitkään katsoa yli Aasi-

an yrittäessään ulottaa vaikutus-mahdollisuuksiaan Eurooppaan.

1950-luvun alussa Australia olikuitenkin Yhdysvaltojen aloittees-ta mukana solmimassa Colombo-suunnitelmaa, joka oli avunanto-sopimus Kaakkois-Aasian alueel-la. Yhdysvalloille sopimuksen tar-koitus oli turvata Aasian maidentaloudellista kehitystä ja varmistaakommunismin patoamista; Austra-lialle taas olisi hyötyä siitä, ettäKaakkois-Aasian maat voisivat ke-hittyä itsenäisesti taloudellisenavun turvin, jolloin suuri siirtolai-suusaalto saataisiin pidettyä ai-soissa. Toinen merkittävä sopimusAustralian ulkopoliittisessa kehi-tyksessä oli SEATO, South-EastAsian Treaty Organization, jokaallekirjoitettiin 1954 Filippiineillä.1

Sen päätarkoitus oli turvata rauhaalueella, mutta pohjimmiltaan sopi-muksen tarkoitus oli estää kommu-nismin leviäminen ja niin ikään toi-mia domino-teorian työkalunakommunismin patoamisessa.

Australia yritti sodan jälkeenkylmän sodan kaudella ottaa ase-mansa yhtenä maana suurvaltapo-litiikan keskellä mm. tekemilläänkansainvälispoliittisilla sopimuk-silla. Kuitenkin sillä oli omat intres-sit sopimusten solmimisen takana.Selvin intressi Australialle oli omasiirtolaisuuspolitiikka sekä sen

FM Katri Tanni opiskelee Austra-lian National Universityssä jaTampereen yliopistossa. Hän te-kee väitöskirjaa, joka käsitteleeAustralian siirtolaisuuspolitiikkaaja sen muuttumista toisen maa-ilmansodan jälkeen. Hänen eri-tyisalaansa kuuluvat Australianhistoria, siirtolaisuushistoria ja-politiikka sekä niiden ilmentämätasennemuutokset.

Staattisuutta ja muutoksen tuulia:Australian siirtolaisuuspolitiikkaja maailmankuvan muutos toisenmaailmansodan jälkeen

Katri Tanni

Siirtolaisuus-Migration 3/2004

32

suunnan säilyttäminen muuttu-vassa maailmassa. Australian brit-tiläinen perimä oli itsepintaisestilähtökohtana poliittisessa toimin-nassa, vaikka samaan aikaan Ison-Britannian merkitys Australiallepoliittisesti ja taloudellisesti oli vä-henemässä. Australian ulkopoliit-tisessa ilmapiirissä oli tapahtumas-sa suuri periaatteellinen muutos,mutta vanhakantaisesta ja turvalli-sesta käytännöstä pyrittiin edel-leen pitämään kiinni.

Muuttumatonsiirtolaisuusajattelu:Valkoinen Australia

Ulkopoliittisen piirin ja maailman-kuvan staattisuudesta Australias-sa kertoo Valkoinen Australia -po-litiikka, joka oli tunnettu käsiteAustralian ulkopuolellakin, varsin-kin Aasiassa koko 1900-luvunajan. Se ilmensi käytännön siirto-laisuustoimintaa, eikä ValkoisenAustralian periaatteita esimerkiksioltu kirjattu mihinkään lakiin. Jo1800-luvun loppupuolella alkanuttavoite pohjautui pelolle aasialais-ten, etenkin kiinalaisten, suurestamuutosta Australiaan ja halpatyö-voiman tuottamisesta. Vielä 1950-luvulle saakka siirtolaisuusviran-omaisten piti tarkistaa, että siirto-laiseksi hakevan alkuperä olisi vä-hintään 75 % eurooppalainen. Aa-sialaisia tai muita ei-eurooppalaisiaoli kuitenkin jo Australiassa, muttaheidän kohtelunsa erosi euroop-palaisten kohtelusta. Ei-eurooppa-laiset eivät esim. voineet saadaAustralian kansalaisuutta ennenvuotta 1957. Räikeänä esimerkkinämainittakoon se, että kun oikeuttakansalaisuuteen laajennettiin, eu-rooppalaiset saattoivat saada kan-

salaisuuden 5 vuoden oleskelunjälkeen, mutta muille määräaika oli15 vuotta. Toisin sanoen, siirto-laisten alkuperä oli ensinnäkin tär-keä pääsykriteeri Australiaan, jatoiseksi siirtolaisten eriarvoinenkohtelu ja käytännön toimet heitäkohtaan varmistivat ValkoisenAustralian voimassaolon yhteis-kunnassa 1970-luvulle saakka.Huomion arvoista on, että molem-mat Australian pääpuolueet, Työ-väenpuolue sekä Liberaalipuolue,olivat sodan jälkeen alkaneen uu-den siirtolaisuuspolitiikan takanaja molemmat puolustelivat politii-kan suuntaa.

Australian asema Aasian mai-den maailmankuvassa kyseenalais-tettiin vähitellen 1950-luvulta lähti-en. Ehkä tärkein kritiikkikanava oli-vat Aasiassa ilmestyvät lehdet, jot-ka käsittelivät Australiaa koskevis-sa artikkeleissaan lähes poikkeuk-setta Valkoinen Australia -politiik-kaa. Samaan aikaan Australian lähe-tystöt Aasian maissa joutuivat vas-taamaan ko. politiikkaa koskeviinkysymyksiin 1950- ja 1960-luvuilla.Paineen alla ja pitkäaikaisen päämi-nisteri Robert Menzies’n vetäydyt-tyä tehtävästään vuonna 1966 siir-tolaisuuspolitiikassa tehtiin isojaperiaatemuutoksia. Muun muassaperheiden yhdistäminen tuli mah-dolliseksi kansallisuuteen katso-matta, ja periaatteessa kuka tahansa’hyvin koulutettu ja Australiallehyödyllinen’ muuttaja mistä tahan-sa maasta saattoi päästä Australi-aan. Toisaalta siirtolaisuusviran-omaiset saattoivat edelleen päättäämuuttajan hyödyllisyyden, ja vii-mekädessä päätöksen teki siirtolai-suusministeri. Siirtolaisuuspolitii-kan periaate muuttui, mutta käytän-nön muutokset laahasivat edelleenperiaatteiden perässä.

Samaan aikaan myös Australi-assa alettiin kyseenalaistaa siirto-laisten epätasa-arvoista kohtelua.Vaikutusvaltaisin painostusryhmäoli Immigration Reform Move-ment, joka syntyi Melbournen yli-opistossa v. 1959 eri alojen akatee-misten perustamana. Ryhmä mm.julkaisi toimintansa aikana kolmetutkimusteosta siirtolaisuuspolitii-kasta, ja hallitus alkoi kutsua ryh-män jäseniä siirtolaisuuspoliittisiinkeskusteluihin. Poliitikot perusteli-vat siirtolaisuuspolitiikan suuntaasillä, että Australia oli välttynytmuiden siirtolaisuusmaiden rotu-mellakkaongelmilta pitämällä kiinnihomogeenisuudestaan. Toisaaltapoliitikot saattoivat vedota siihen,että aasialaisia pääsi maahan muunmuassa väliaikaisesti tai opiskeli-joiden vaihto-ohjelmilla Colombo-suunnitelman jäsenmaista. Ehkätärkein puolustus siirtolaisuus-käytännölle oli se, että jokainenmaa voi itsenäisesti päättää siirto-laisuuspolitiikastaan – toisin sa-noen, australialaisten mukaan siir-tolaisuuspolitiikka oli oleellinenosa maan sisäpolitiikkaa, ja tämänvuoksi kritiikki ulkomailta oli tur-haa. Yksi sivujuoni Australian siir-tolaisuuspolitiikassa edelliseenliittyen oli se, että maa tuki julki-sesti Etelä-Afrikan rotusyrjintäpo-litiikkaa vedoten juuri siihen, ettäkukin maa voi suvereenisti päättääväestöpolitiikastaan. ToisaaltaValkoinen Australia -politiikka py-syi maailmanpolitiikan aiheista si-vussa, koska Etelä-Afrikalla olikannettavanaan vielä räikeämpi ro-tusyrjintäkäytäntö.

Australian siirtolaisuuspolitiik-ka vaikeutti Australian suhteitaAasian maihin, ja etenkin Australi-alle tuottoisa kauppapolitiikka Ja-panin ja Kiinan kanssa alkoi 1960-

Staattisuutta ja muutoksen tuulia

33

luvun lopulla olla liian tärkeä ris-keerattavaksi kyseenalaisella siir-tolaisuuskäytännöllä. Japanihanosti suuren osan Australian villas-ta ja Kiina puolestaan oli merkittä-vä viljan ostaja. Kauppapoliittisis-sa keskusteluissa Valkoinen Aust-ralia -politiikka alkoi olla liian ras-kas taakka kannettavaksi. Varsin-kin, kun Australia karkotti aikaajoin ei-eurooppalaisia siirtolaisiaja siirtolaisiksi pyrkiviä suhteelli-sen kevyin perusteluin, ja nämä ta-paukset toivat Australian asen-teellisen politiikan yhä uudelleenja uudelleen julkisuuteen. Politii-kan muutokset ennen vuotta 1966näyttäytyivät vain hienosäätönä,eivät todellisina maineen puhdis-tajina. Niin ikään vaikutti maail-manpoliittinen paine Yhdysvalto-jen ja Kanadan ’puhdistaessa’ taiuudistaessa siirtolaisuuspolitiik-kaansa 1960-luvun puolivälissä.Australia ei voinut yksin seuratavanhaa toimintamallia. Vuonna1966 pitkäaikainen pääministeriRobert Menzies vetäytyi politii-kasta, ja Harold Holtin pääministe-rikauden alussa Australian asen-teellinen politiikka koki suurenmuutoksen: korkeasti koulutetutei-eurooppalaiset saattoivat pääs-tä Australiaan, ja perheiden yhdis-täminen kansalaisuudesta riippu-matta saattoi tapahtua.

1970-luvun lopulla Australia saikäännettyä negatiivisen julkisuu-den positiiviseen valoon ottaes-saan vastaan ns. venepakolaisiaVietnamista. Australia halusiosoittaa ottavansa kansainvälistävastuuta humanitaarisessa työs-sä. Itse asiassa tärkeintä pakolais-ten otolle olikin juuri Australiankuvan ja imagon muuttuminen, senyrittäessä saavuttaa maailmanpoli-tiikassa isompaa ja näkyvämpää

roolia. Ilman humanitaarisia toimiaja vastuuta postmodernissa maail-massa ja kansainvälisessä politii-kassa Australian roolin ei katsottuvoivan uudistua. Itse asiassaAustralian edellinen humanitaari-nen panos kansainvälisessä kans-sakäymisessä oli ollut osallistumi-nen Euroopan kodittomien asutta-miseen toisen maailmansodan jäl-keen, joten maa oli onnistunut py-syttelemään kansainvälisen yhtei-sön passiivisena jäsenenä pari-kymmentä vuotta oman siirtolai-suuspolitiikkansa varjostamana.

Colombo-suunnitelma 1950-lu-vun alussa oli näennäisesti panos-tamista humanitaariseen työhön,mutta Colombo-suunnitelman mer-kitys Australialle oli itse asiassahyvinkin itsekeskeinen. Tavoit-teenahan oli tyrehdyttää tulevai-suuden siirtolaisuusaalto Aasianmaista jo ennen kuin se oli kunnol-la alkanutkaan. Australia toimi en-nalta ehkäisevästi – siirtolaisuus-politiikkaa ja homogeenista Aust-raliaa suojellakseen.

Vuonna 1972 Liberaalipuolueenhallitusvastuu muuttui kahden-kymmenen vuoden jälkeen Työvä-enpuolueelle edulliseksi, ja uusipääministeri Gough Whitlam julistimonikulttuurisen Australian ole-van päämääränä. Siirtolaisuusmi-nisteri Al Grassby halusi puhees-saan haudata Valkoinen Australia-politiikan ja kaikki sen jäänteet.Periaatteellisesti tärkeä teko Työ-väenpuolueelta oli myös KiinanKansantasavallan hallituksen tun-nustaminen legitiimiksi vuonna1973. Galliganin, Robertsin sekäTrifilettin mukaan TyöväenpuolueGough Whitlamin johdolla ’löysiuudelleen Aasian’. (Galligan, Ro-berts, Trifiletti, 2001, p. 112). Joparenessanssi-käsite sopisi kuvaa-

maan suhteiden uudelleen synty-mistä.

Aasian tärkeys on otettu huo-mioon Australian politiikassa japoliittisessa toiminnassa 1970-lu-vun alusta lähtien. Kuitenkin edel-leen Australian Aasia-suhteissaon jännitteitä tai ratkomattomiaasenteita, ainakin Australiansuunnalta. Aasia nähdään edel-leen janus-kasvoisena vaikuttaja-na Australian lähialueella, johonsisältyy mahdollisuuksia, muttamyös uhkakuvia. 1970-luvulta al-kaen Australia alkoi ottaa maail-manpolitiikassa isoja askelia edel-listen vuosikymmenten pidätty-vyyteen verrattuna.

Australian siirtolaisuuspolitiik-ka toisen maailmansodan jälkeenon täynnä paradokseja. Suurinnäistä on siinä, että julistaessaansiirtolaisuuspolitiikan kuuluvan si-säpolitiikan piiriin Australian polii-tikot toivat sen julkiseen valoon.Itse asiassa jo Valkoinen Australia-vaatimus teki tämän työn. Se olisyrjivä päämäärä, joka kohdistuitiettyihin kansalaisuuksiin ja niittinegatiivista julkisuutta. Asenteel-linen siirtolaisuuspolitiikka haitta-si Australian geopolitiikan uuttaasemaa, jota Australian poliitikoteivät suostuneet myöntämään tainäkemään kuin vasta 1970-luvunalusta lähtien.

Nykyään Australia on monenmuun maan tavoin siirtänyt siirto-laisuuspainotuksen hyvin koulu-tetun työvoiman rekrytointiin,mutta suurin osa tulijoista on ny-kyään lyhytaikaisia muuttajia taimaassa oleskelijoita. Opiskelijoi-den vaihto-ohjelmat ovat värittä-neet Australian kasvoja 1950-lu-vulta lähtien ja kiihtyvällä tahdillaviime vuosina. Vuoteen 2001 men-nessä Australian väestöpohja on

Siirtolaisuus-Migration 3/2004

34

kuitenkin pääosin eurooppalaispe-räinen: vain 10 % australialaista onperimältään ei-eurooppalaista al-kuperää. Australian kaukainenasema ja sen harjoittama geopoli-tiikka on ollut Australialle mones-sa mielessä siunaus ja kirous: si-jainti on taannut asenteellisen siir-tolaisuuspolitiikan koskematto-muuden pitkään, mutta viime vuo-sikymmeninä talous on ottanutgeopolitiikan määräävän aseman.Talous on asettanut rajat sille, kei-tä maahan otetaan, millaisen kou-lutuksen omaavia henkilöitä, min-kä ikäisiä ja kuinka paljon. Ikäkri-teeri on Australiassa, niin kuin mo-nessa muussakin hyvinvointival-tiossa nykyään painotuksena, silläväestö ikääntyy ja sen uusiutumi-nen on vaarassa. Myös tulijamää-rät ja saatavilla olevat halukkaat

siirtolaiset ovat määrällisesti vä-hentyneet huomattavasti toisenmaailmansodan jälkeen, mikä aset-taa huomattavat rajat siirtolaistenvalikoinnille.

1990-luvulla Australiassa halli-tusvastuussa ovat olleet molem-mat pääpuolueet. Toisin kuin toi-sen maailmansodan jälkeen Työ-väenpuolueen ja Liberaalipuolu-een välillä on isoja eroja siirtolai-suuspolitiikassa. Esimerkiksi vuo-desta 1993 vuoteen 1996 vallassaollut Työväenpuolue ja pääminis-teri Paul Keating tekivät isoja peri-aateratkaisuja painottaessaanAustralian brittikeskeisyyden ole-van nyt historiaa ja uuden suun-nan avautuvan Aasiaan. 1996 val-taan astunut Liberaalipuolue onJohn Howardin johdolla julistanutrealismia ja pragmatismia hallinnol-

1 Seato-sopimuksen allekirjoitta-jamaina olivat Yhdysvallat,Australia, Iso-Britannia, Uusi-Seelanti, Ranska, Pakistan, ny-kyinen Thaimaa ja Filippiinit.

Lähteet

Australian Civilization. Edited byRichard Nile. Melbourne, OxfordUniversity Press. 1994.

Blainey, Geoffrey. The Tyranny ofDistance. How Distance ShapedAustralia’s History. Pan Macmil-lan Australia Pty Ltd, 1966.

Brawley, Sean. The White Peril.Foreign Relations and Asian

lisessa ajattelussaan. Howard jaLiberaalipuolue ovatkin painotta-neet ulko- ja kauppapolitiikan lin-kittymistä Australian sisäpolitii-kan suunnan kanssa. KuitenkinHowardin ajan Australia on otta-nut opikseen historian tapahtu-mista: Aasia on ja tulee olemaanAustralialle ehkä kaikkein tärkeinmaanosa.

Australian etääntyminen Eu-rooppa-keskeisyydestä ja Ison-Britannian vaikutuspiiristä toisenmaailmansodan jälkeen kesti yli 20vuotta. Ero kiteytyi siirtolaisuus-politiikan avaamiseen ja humanita-risointiin 1970-luvun alussa. Siirto-laisuuspolitiikan uudistaminen oliAustralialle välttämättömyys, jasen pitkittäminen oli varmasti aina-kin taloudellisesta näkökulmastamaalle virheratkaisu.

Immigration to Australasia andNorth America 1919–78. UNSWPress, 1995.

Galligan, Brian; Roberts, Winsome;Trifiletti, Gabriella. Australians andGlobalisation. The Experience ofTwo Centuries. University ofMelbourne, Cambridge Universi-ty Press, 2001.

Immigration: Control or Color bar?The Background to ’White Aust-ralia’ and a proposal for change.The Immigration Reform Group,edited by Kenneth Rivett. Mel-bourne Up, 1962.

Legacies of White Australia. Race,Culture and Nation. Edited by

Lakisiri Jayasuriya, David Walk-er and Jan Gothard. Universityof Western Australia Press, 2003.

Levi, Werner. Australia’s Outlookon Asia. Angus and Robertson,1958.

Markus, Andrew. Australian RaceRelations 1788–1993. Allen &Unwin, 1994.

Viitteet

KIRJAT • BOOKS

35

Marjo Kaartinen: Neekerikam-mo; Kirjoituksia vieraan pelosta.Turun yliopisto, kulttuurihisto-ria. Turku 2004, 189 s. ISBN951-29-2568-0.

Harvalla sanalla on niin vahva tun-ne- ja arvolataus kuin neekeri-sa-nalla. Kieleemme se on kulkeutu-nut lännestä ja etelästä, alunperinportugalilaisilta ja espanjalaisilta.He nimittäin löysivät ns. mustanAfrikan Saharan eteläpuolelta,missä ihmiset olivat ja ovat tum-mempia kuin eurooppalaiset, osaheistä miltei mustia. Espanjan jaPortugalin kielellä musta on negro(fem. negra). Alunperin sana tuleelatinankielen niger-sanasta. Ny-kyisin Afrikassa on vähintäänkuusi maata, joiden nimi merkitseemustien maata eri kielillä; Niger jaNigeria (portugali), kaksi Guineaa(berber), Sudan (arabia) ja Etiopia,joka kreikaksi tarkoittaa poltettu-

jen kasvojen maa. Muuallakin maa-ilmassa on tummaihoisia ihmisiä,vaikkemme kutsukaan heitä neeke-reiksi, esimerkiksi Etelä-Aasiassaja Australiassa.

Miksi sana neekeri sitten herät-tää niin voimakkaita tunteita, kunse vain tarkoittaa mustaa? Vastauson haettava historiasta: kolonialis-mista ja orjakaupasta. Tämä onyksi syy siihen, miksi Aasian jaAustralian alkuperäiskansoja eikutsuta neekereiksi tai mustiksi. N-sana tuli ensin vihatuksi maissajossa rasismi oli osa järjestelmää,ennen kaikkea Yhdysvalloissa.Kansalaisoikeusliike 1960-luvullasuuntautui maan rasistista politiik-kaa – joka kiteytyi sanaan neekeri,nigger – vastaan. Osa vapautus-taistelua oli uusi nimitys ”BlackAmerican”. Pian tilalle tuli uusineutraalimpi ”Afro-American”,jonka puolesta korvasi ”AfricanAmerican”.

N-sanan (am. nigger) ainoa hy-väksytty käyttökonteksti on afrik-kalaisamerikkalainen alakulttuuri,jossa sille on annettu uusi, positii-vinen merkitys. Rap-artistit, kutenIce-T ja Ice Cube, ovat ahkerastikäyttäneet nigga-sanaa, mutta val-koihoinen Eminem varoo sitä vi-susti, vaikka kielenkäyttö on muu-ten rääviä.

Suomesta nähtynä tällainen ni-mittelyvenkoilu on hieman vaikeaymmärtää. Viime vuosikymmeniinsaakka kun ei Suomessa juuri oleollut tummaihoisia ihmisiä, jotkaolisivat voineet neekeri-sanastaloukkaantua. Niinpä n-sanaa onkäytetty surutta jopa koulujen op-pikirjoissa. Lakritsin, suklaan,mustapippurijuuston ym. mainos-tamiseen se on sopinut hyvin,usein vielä kuvattuna nk. golli-wog-hahmona (esim. Fazerin lakrit-

sipatukassa), jota suomalaisten onvaikea mieltää rasistiseksi. Neeke-rinpusut ja Mustapekka-juustoovat suomalaista arkirasismia, jo-hon vain ulkomailta tulleet reagoi-vat.

Tällaisia ilmiöitä puolustellaanusein eräänlaisella suomalaisellanaivismilla: sen mukaan on tiukka-pipoista arvostella golliwogienkäyttöä ja neekerittelyä. Lehtienyleisönpalstoilla keskustellaanaina välillä kiivaasti siitä, saako ih-misiä nimitellä neekereiksi, viimek-si Hufvudstadsbladetissa keväällä2004. Sanan käyttöä puoltavat kat-sovat että ”neekeri” on hyväksyt-tävä ”tekninen” termi, jolla ei Suo-messa ole negatiivista merkitystä,kun taas n-sanan käyttöä vastus-tavat pitävät termiä rasistisena..

Neekeri-sana juurtui Suomeennoin sata vuotta sitten, kun varhai-set afrikanmatkaajat panivat koke-muksiaan paperille. Näissä kuva-uksissa afrikkalaisia nimiteltiinreippaasti ”neekereiksi”, ”murjaa-neiksi”, ”hottentoteiksi” ja ”seka-rotuisiksi”. Kaikki nämä nimityksetkuulostavat tänään vähintäänkinloukkaavilta. Syynä on yhteiseu-rooppalainen kolonialismin perin-ne, joka heijastuu myös suomalai-seen suhtautumiseen toiseuteen.

Kulttuurihistorian tutkija, do-sentti Marjo Kaartinen, on kirjoit-tanut tästä aiheesta hyvin mielen-kiintoisen kirjan nimeltä ”Neekeri-kammo; Kirjoituksia vieraan pelos-ta”. Hän käsittelee teemaansa toi-seuden ja vierauden käsitteidenavulla käyttäen pääasiallisena ai-neistonaan matkakirjoja. Länsimai-sessa kulttuurissa valkoisuus taioikeastaan ”värittömyys” on nor-mi. Varhaiset Afrikan kävijät kerto-vat hämmennyksestä oudon edes-sä – ei oikein tiedetty olivatko af-

Kirjat • Books

KIRJAT • BOOKS

36

rikkalaiset edes ihmisiä. Kun eu-rooppalaista kulttuuria pidettiinnormina, Afrikan erilaisuutta olivaikea nähdä myönteisesti. C. T.Eriksson käyttää kirjassaan ”Seik-kailujeni Afrikka” neekerin syno-nyyminä murjaania. Vaikka Suo-mella ei ollut omaa siirtomaata,syntyi meillekin silti tyypillinen ko-lonialistinen asenne: neekeri onpakana, villi, alkukantainen ja lais-ka.

Sitävastoin hän kelpasi kylläviihdyttäjäksi ja muusikoksi. Jo1920-luvulla neekeristä saattoiSuomessakin tulla kulttuuri-ikoni,kun hän soitti aitoa neekerijazzia.Jazzkulttuuri ei kuitenkaan täälläsaanut kaikkien hyväksyntää,vaan lehdissä kirjoitettiin, että jazzsaa ihmiset ”hyppimään kuin paka-na niityllä” tai sitä kuvailtiin ”räme-sävelten rähinäksi”. Tässä reakti-ossa oli sekä aimo annos rasismiaettä kaupungistumisen ja pinnalli-suuden pelkoa.

Kaartinen toteaa, että mitä lä-hemmäs omaa aikaamme tulemme,sitä ymmärtävämmäksi lähetys- jakehitystyössä toimivat ihmiset kir-joituksissaan käyvät suhteessaapunsa kohteisiin. Silti ajatustentaustalla viipyy ikivanha ajatus af-rikkalaisten meitä vähäisemmistäälynlahjoista, avuttomuudesta, hi-taudesta ja myös lapsenomaisuu-desta. Professori Tatu Vanhasenkesällä Helsingin Sanomissa esillenostetut väitteet afrikkalaisten val-koihoisia matalammasta älykkyys-osamäärästä ovat eräs esimerkkitästä.

”Neekerikammo” on oivallinenopus suomalaisen vieraan pelon jarasismin alkulähteille. Kirja on in-formatiivinen ja lennokkaasti kir-joitettu. Se myös avaa lukijansa sil-mät arkirasismille, jota ei ehkä muu-

ten huomaisikaan. Kaartinen kes-kittyy Afrikkaan ja jättää Pohjois-Amerikan vähemmälle. Siksi kiin-nostuneille voi suositella vieläoheislukemistoksi Randall Kenne-dyn kirjaa ”Nigger: The StrangeCareer of a Troublesome Word”.

Suosittelen lämpimästi ”Neeke-rikammo”-kirjaa kaikille vähänkinasiasta kiinnostuneille. Eikä semaksa kuin viidentoista Musta-pekka-juuston verran.

Krister Björklund

Tuula A. Kaitila and Edey E. Saari-nen. The Sauna Cookbook. Foodfor Body and Soul. Beaverton, ON,Canada: Aspasia Books, 2004,180 pages. ISBN 0-9731053-5-6.

The most widely recognized con-tribution of Finland to world cul-ture is the sauna. It has developedover the centuries throughout Fin-land as an integral part of familyand community culture. With themass migration of Finns to NorthAmerica in the early 20th century,the sauna was transplanted toFinnish communities throughoutthe United States and Canada.Gradually, the rest of North Ameri-ca has come to appreciate the sau-na and the word itself has enteredthe North American mainstream. Inthe post World War II world, Finnscame to play an increasingly im-portant role in economic tradethroughout Europe and in theThird World. Wherever Finns con-gregated in any significant num-bers, the sauna also took root. Thesauna of today can no longer beconsidered exclusively Finnish. It

is now seen as part of a better life-style anywhere in the worldwhether this is in a high-rise apart-ment building in a great city or inthe most remote regions of a coun-try.

The sauna is a part of life. A bet-ter lifestyle calls for better eatinghabits For this reason, The SaunaCookbook. Food for Body andSoul, written by two Finnish Cana-dians, is such a delightful contri-bution to all of the best aspects ofFinnish culture. Tuula Kaitila immi-grated to Canada with her parentsin the early 1950’s. Canadian-bornEdey Saarinen has lived all of herlife in the Sudbury area. Both havebeen long active in community lifein the Sudbury area. Both conveythe importance of the sauna as partof their Finnish heritage but, moreimportantly, the authors demon-strate how sauna culture can behealthy for body and soul – and, atthe same time, a fun experience.This is what makes this book soappealing – it is not just aimed at aprimarily Finnish audience butrather, its joyous approach pro-motes sauna culture to a muchwider public.

The first chapter traces the his-tory of the sauna giving it an his-torical framework, with even refer-ences to the great Finnish epic,Kalevala. This sets the stagewithout being overly technical.The touch here is light and skilful.Successive chapters provide reci-pes for traditional sauna foods,special items for the Christmassauna, salads and side dishes,soups and casseroles, seafoodand meat dishes, even dessertsand breads and condiments. Themouth waters over a book that isbeautifully illustrated with pic-

KIRJAT • BOOKS

37

tures. The layout of this book isexcellent and this should earn thephoto team of Keijo Kaitila andOiva Saarinen (the husbands ofthe authors) more such assign-ments.

This book is published by As-pasia Books, a small publishingfirm located in Beaverton, Ontario,

which specializes in the publica-tion of English-language transla-tions of Finnish literature. Thiscookbook makes for a beautifulgift item but, more importantly, it isa wonderful introduction to thesauna lifestyle and culture. A read-er that tries even one out of ten ofthe recipes provided is almost cer-

tain to have their skills as a hostrise to legendary status amongfamily and friends. The approachof this cookbook makes it deserv-ing of the widest possible distribu-tion.

Lennard Sillanpää

Peräseinäjoen kunnan edustajat kävivät tutustumassa Turun Siirtolaisuusinstituuttiin 26.8. kunnanjohtajaPekka Perttulan johdolla. – Kuva: Krister Björklund.

Penedo 75 vuotta

38

Brasilian Penedossa sijaitseva suomalaissiirtokuntaviettää kuluvana vuonna 75-vuotis-juhlaansa. Erilai-sia kulttuuri- ja muita tilaisuuksia järjestetään pitkinvuotta. Niiden suunnittelusta vastaa paikallinen Suo-mi-klubi, joka oli järjestänyt myös klubitalossa lauan-taina 17.4.2004 pidetyn pääjuhlan. Suomen Brasiliansuurlähetystö osallistui järjestämällä suurlähettiläspa-ri Hannu ja Paula Uusi-Videnojan isännöimän vas-taanoton.

Pääjuhlaan osallistui lähes 500 paikkakuntalaista jaPenedon ystävää mm. Rio de Janeirosta ja São Paulos-ta. Ohjelmassa oli Suomi-klubin puheenjohtajan Hele-na Hildénin tervetulosanat ja suurlähettiläs HannuUusi-Videnojan puheenvuoro, johon sisältyi myösTasavallan Presidentin terveisten ja kulttuuriministeriTanja Karpelan lähettämän valtiovallan tervehdyksenesittäminen. Juhlapuheen piti Brasiliassa kahteen ot-teeseen 1970-luvulla ja suurlähettiläänä 1982–87 pal-vellut Pekka J. Korvenheimo, joka oli aikanaan paljonyhteydessä Penedon suomalaisiin. Muita tervehdyk-siä esittivät Suomi-Seuran toiminnanjohtaja Paula Se-lenius, ”Penedon piispaksi” kutsuttu rovasti JaakkoKuusinen (toimii nykyisin Espanjan Aurinkorannikonsuomalaisten parissa), Suomi-Brasilia seuran varapu-heenjohtaja Pertti Ranta ja Itatiaian kunnan edustaja.Kulttuuriantia toivat kansantanssiryhmät ”Penedonparhaat” ja ”Penedon kansantanssin ystävät”, helsin-kiläinen ”Brage” ja turkulainen ”Virsut”. Illan päättivätyleiset tanssit, kuten aina lauantaisin Suomi-klubilla.Suurlähetystön valokuvanäyttely ”Valoa erämaassa”oli esillä klubitalolla.

Sunnuntaina 18.5. rovasti Jaakko Kuusinen piti klu-billa suomalaisen jumalanpalveluksen ehtoollisineen,minkä jälkeen siirryttiin 10 kilometrin päässä sijaitse-van Resenden kaupungin hautausmaalle muistotilai-suutta varten. Siellä on erillinen alue suomalaisille, joi-ta on haudattu sinne noin 60–70.

Pääjuhlassa pidetyissä puheissa ja tervehdyksissäkäsiteltiin suomalaisen Brasilian-siirtolaisuuden his-toriaa, Penedon nykypäivää ja tulevaisuuden haastei-ta. Vuonna 1929 ja sen jälkeisinä vuosina paikkakun-nalle muuttaneita suomalaisia pioneereja elähdyttivät

idealismi ja kasvissyönnin aate. Monet pettyivät pai-kallisiin olosuhteisiin, kahviplantaasina toimineenmaaperän soveltumattomuuteen perinteiseen maan-viljelykseen ja muihin vaikeuksiin, ja palasivat Suo-meen. Siirtokunta pysyi kuitenkin hengissä ja kun tie-yhteydet ja muu infrastruktuuri 1950- ja 60-luvuilla pa-rantuivat, luonnonkaunis Penedo muodostui Rio deJaneiron ja São Paulon suurkaupunkien asukkaidenviikonloppumatkojen turistikohteeksi. Matkailu (ho-tellit ja majatalot, Pikku-Suomi kauppakeskus ja muuterikoiskaupat) muodostaakin nyt ja tulevaisuudessaPenedon tärkeimmän elinkeinon.

Juhlapuheissa arvioitiin suomalaisen identiteetin jakulttuuriperinnön säilymisen mahdollisuuksia Pene-dossa tilanteessa, jossa suomea puhuvien määrä jat-kuvasti vähenee (nykyisin noin 60–70 henkeä). VaikkaPenedossa ei olekaan suomen kielen opetusta, on ol-lut mielenkiintoista havaita, että siirtolaisten toisen ja

Penedon suomalaisiirtokunnan75-vuotisjuhla 17.4.2004

Suomesta Penedon siirtokunnan 75-vuotisjuhliinsaapuneet kansantanssijat esiintyvät Pikku-Suo-men juhlatorilla 17.4.

Penedo 75 vuotta

39

kolmannen polven jälkeläiset ovat alkaneet yhä enem-män kiinnostua suomalaisista juuristaan. Suomi-mu-seo ja kirjasto tarjoavat osaltaan tietoa niin menneestäkuin nyky-Suomestakin.

Penedoon on viime vuosina muuttanut joitakinsuomalaisia eläkeläisiä. Suomalaiset matkanjärjestäjättuovat vuosittain noin 15 000 matkailijaa tilauslennoil-la Brasilian koillisrannikolle. Pieni osa näistä turisteis-ta vierailee Rion käyntinsä yhteydessä myösPenedossa. Trooppiset olosuhteet tarjoava Penedosaattaa jatkossa houkutella lisää suomalaisia viettä-mään ainakin osan vuotta paikkakunnalla.

Suomi-Brasilia seura ja Suomi-klubi ovat aloittamas-sa uuden ekologia- ja kulttuuritalon rakentamista klubinomistamalle tontille. Rakennushankkeelle on saatu ul-koasianministeriön kansalaisjärjestömäärärahoja.

Penedo tunnetaan Brasiliassa eksoottisena ”Pikku-Suomena”. Se edustaa ja esittelee olemassaolollaan jaharrastustoiminnallaan suomalaisia kulttuuriperintöä.On tärkeää, että se saa toiminnalleen valtiovallan tuenja arvostuksen, kuten nyt tapahtui 75-vuotisjuhlassa.Suurlähetystö pitää omalta osaltaan tiivistä yhteyttäPenedon Suomi-klubiin, ja pyrkii soveltuvin osin si-sällyttämään suomalaisten viranomaisten Brasilianvierailujen ohjelmaan myös käynnin Penedossa.Edustusto lahjoitti keväällä Suomi-klubille kiertonäyt-telynsä ”Finnish Dimensions”.

Suomalainen taiteilijaryhmä ”Revontulet” järjestiRio de Janeirossa 19.4. taidenäyttelyn, joka kuuluiPenedon juhlavuoden tapahtumiin. Kaikkiaan 17 suo-malaista ja yksi brasilialainen taiteilija toitöitään näyttelyyn. Paikalle oli saapu-nut 12 taiteilijaa, jotka vierailivat mat-kansa aikana riolaisessa slummissa.Tarkoituksena on myöhemmin järjestääbrasilialaisten taiteilijoiden näyttelyHelsingissä ja kerätä varoja slummilas-ten auttamiseksi. Suurlähettiläs Uusi-Videnoja avasi näyttelyn ja suurlähe-tystö kustansi avajaisvastaanoton.

Hannu Uusi-Videnoja

Penedolainen Hilkka Wikman (5. oik.)kertomassa juhlavieraille penedo-laisten historiaa Resenden suoma-laisella hautausmaalla 18.4.

Vieraita suurlähetystön järjestämillä kutsuilla vas-taanottamassa (oik.): Penedon Suomi-klubin pu-heenjohtaja Helena Hildén, Suomen suurlähettiläsBrasiliassa Hannu Uusi-Videnoja, rouva PaulaUusi-Videnoja ja varakonsuli Ritva Palmu.

TIEDOTUKSIA

40

Lördagen den 24 juli invigdes emigranthuset Elvira invidbyagården i Vexala. Huset uppfördes med hjälp av medelsom emigranten Elvira Sundell testamenterat till Vexalabyaforskare till åminnelse av henne och hennes far Ed-ward.

Edward Sundell emigrerade till Nya Zeeland redan vid16 års ålder, men efter några år sökte han sig till guld- ochdiamantfyndigheterna i Sydafrika. Där träffade han HildaHermansson från Kvikant i Gamlakarleby och de gifte sig1905.

Parets barn, Elvira och Hugo föddes i Sydafrika 1906respektive 1909. År 1912 ville Edward och en manlig släk-ting se olympiaden i Stockholm och familjen beslöt åter-vända till Finland. De slog sig ner i Helsingfors och Ed-ward byggde en villa på Drumsö. Edvard var dock ”i sjä-len emigrant”, som Elvira uttryckte det och i oktober 1917reste familjen via San Francisco till Nya Zeeland. Pengar-na från försäljningen av huset på Drumsö fick dessvärreinte föras ur landet, och när det blev möjligt hade pen-ningvärdet sjunkit till en åttondedel av det ursprungliga.Familjen fick bita ihop tänderna och börja om från börjanigen.

Till en början stannade Sundells hos brodern i LittleRiver på sydön och fick arbete på höfarmer. Snart flytta-de familjen till nordön, till Napier där Edward arbetadesom timmerman. Edvard ville ändå helst ha en egen farmoch 1920 lyckades han i ett statligt lotteri få 400 ha mark iTakaputah, ca. 35 km från staden Opotiki. Edvard flyttadedit för att röja för farmen, men familjen bodde ännu längei Napier. Edvard Sundell döpte sin fårfarm till Vexala eftersin hemby. Farmen var belägen på en bergsrygg och denkallades ”Fyren”.Efter Edwards bortgång 1955 fortsatte Elvira att tillsam-mans med sin mor sköta farmen. Modern dog 21 år senareoch Elvira stannade på familjefarmen ännu något år in-nan hon sålde den. Sedan köpte hon en villa i WaiotahiBeach med utsikt över Stilla Havet. Hon började ocksåresa och besökte alla de platser som hon läst om som ungoch som fängslat hennes fantasi. Hon besökte ofta Fin-land och sin fars hembygd.

Saturday, July 24th the emigrant house ”Elvira” was cer-emonially opened in Vexala, Finland. Elvira Sundell had

Emigranthuset Elvira •The Emigrant House Elvira

in her will remembered the native village of her father andthus enabled the building of the emigrant house in mem-ory of her father and herself.

Elvira’s father, Edward Sundell, had emigrated toNew Zealand already at the age of 16. After a fewyears there, rumors about diamonds and gold in SouthAfrica reached him and he moved to Johannesburg.There he met Hilda Hermansson from Kvikant in Gam-lakarleby and they married in 1905. They had two chil-dren, Elvira and Hugo, who were born in South Africa1906 and 1909.

In 1912 Edward and a relative of his wanted to seethe Stockholm Olympics and the family decided to re-turn to Finland. They settled in Helsinki, where Ed-ward built a house. But, Edward had a restless mindand in October 1917 the Sundell family emigrated toNew Zealand.

In the beginning Edward worked at hay farms. Soonthe family moved to Napier where he worked as a car-penter. His dream was, however, a farm of his own. Hewas lucky. In 1920 he got 400 hectares land in a statelottery. This was in Takaputah, 35 kilometers from Opo-tiki, where he moved alone at first to clear land for thefarm. His family stayed long in Napier. Edward namedhis farm Vexala after his home village. The farm was sit-uated on a ridge and nicknamed ”The Beacon”.

After Edward passed away in 1955 Elvira and hermother continued farming. The mother died 21 years laterand Elvira stayed for a few more years on the farm beforeshe sold it. She bought a house at Waiotahi Beach over-looking the Pacific. Then she started to travel and visitedall the places she had read and dreamt about in her youth.She often visited Finland and her father’s native placewhich was dear to her.

Olavi Koivukangas

41

Suomalaisen siirtolaisuuden historiaa

Reino Kero• Suureen Länteen• Suomalaisina Pohjois-Amerikassa

Sarjan kahdessa ensimmäisessä osassa keskitytään suoma-laisten Pohjois-Amerikkaan ja Kanadaan suuntautuneeseenmuuttoon. Ensimmäisessä osassa tarkastellaan muuttoa pää-asiassa ennen toista maailmansotaa; selvitetään muuton syi-tä ja matkajärjestelyjä. Toisessa osassa perehdytään tarkem-min siirtolaisten ja heidän jälkeläistensä elämään uudessa ko-timaassa. Kirjan ajallinen tarkastelu ulottuu aina näihin päi-viin asti. á 20,00 e

Olavi Koivukangas• Kaukomaiden kaipuu

Kirjassa käsitellään suomalaisten siirtolaisten elämää eteläi-sellä pallonpuoliskolla – Afrikassa, Australiassa, Uudessa-Seelannissa ja Latinalaisessa Amerikassa. Vuodesta 1860 ul-komaille muuttaneesta yli miljoonasta siirtolaisestamme noin40 000 on valinnut muuttonsa kohteeksi eteläisen pallonpuo-liskon. Kirjassa kerrotaan tästä kaukomaille suuntautuneestamuutosta mielenkiintoisella tavalla mm. yksittäisten henkilöi-den muuttotarinoiden kautta. á 20,00 e

Kari Tarkiainen & Jouni Korkiasaari• Suomalaiset Ruotsissa

Suomalaiset Ruotsissa on ensimmäinen laaja suomeksijulkaistu kokonaisesitys Suomen ja Ruotsin välisestäsiirtolaisuudesta ja ruotsinsuomalaisten historiasta.

Kirjassa tarkastellaan mm. ruotsinsuomalaisten työelämää,yhdistyksiä, kulttuuriharrastuksia, kieli-, koulu- ja vähemmis-tökysymyksiä, julkaisu- ja tiedotustoimintaa, urheilua, uskon-nollista ja poliittista elämää sekä elinoloja. Tekstiä elävöittävätmonet aikalaiskertomukset ja henkilöhistoriat. Tarkastelunpääpaino on uudemman ajan historiassa. á 20,00 e

Siirtolaisuusinstituutti julkaisee 6-osaisen kir-jasarjan suomalaisten siirtolaisuudesta kaut-ta aikain. Sarjassa ovat jo ilmestyneet Pohjois-Amerikkaan ja Kanadaan, eteläiselle pallon-

puoliskolle sekä Ruotsiin suuntautuneestamuutosta kertovat osat. Vuoden 2004–2005 ai-kana ilmestyvissä osissa keskitytään suoma-laisiin Euroopassa, Venäjällä ja Aasiassa.

Tilaukset: Siirtolaisuusinstituutti, Linnankatu 61, 20100 Turkupuh. 02-2840 440, email: sirkka-liisa.laurila@utu.fi

http://www.migrationinstitute.fi

Sukumessut järjestetään Turun Messu- jaKongressikeskuksessa Kirja- ja Tiedemessu-jen yhteydessä lokakuun alussa. Suomen su-kututkimusseuralla, Suomen sukuseurojenkeskusliitolla, Arkistolaitoksella, kirkkohalli-tuksella ja Kotimaisten kielten tutkimuskes-kuksella on tapahtumassa omat messuosas-tonsa ja -ohjelmansa, joihin osallistuminen onilmaista kaikille messulipun maksaneille.

Myös Siirtolaisuusinstituutti osallistuu mes-suille esittellen toimintaansa ja tarjoamiaan pal-veluja ohjelmakokonaisuudella, jossa asian-

Sukujen juhlaa Kirja- ja TiedemessuillaTurussa 1.–3.10.2004

tuntija Jouni Korkiasaari kertoo ruotsinsuoma-laisista, erikoistutkija Eero Sappinen Värmlan-nin metsäsuomalaisista, sukututkija ElisabethUschanov amerikansuomalaisista sukututki-muksessa ja tuottaja Antti Välikangas ohjelma-sarjastaan Ulkosuomalaisen tarina.

Siirtolaisuusinstituutin osastolla on myyn-nissä myös ajankohtaista, siirtolaisaiheista tut-kimus- ja kaunokirjallisuutta.

Tervetuloa Sukumessuille jaSiirtolaisuusinstituutin osastolle!